Hyvä että vihdoinkin tehdä ohjelmaa kuolemasta. Se on todellakin yhtä luonnollinen asia kuin syntymä.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Syntymää,ihmisen elämän alkupäiviä on kuvattu vaikka millä mitalla,mutta elämän viimeisiä päiviä vain harvoin tai ei ollenkaan.
Tämä ohjelma on tärkeä meille kaikille,kerran se kohtaa meitdät jokaisen.
Tärkeämpi vielä heille, jotka ovat samassa tilanteessa juuri tällä hetkellä.
Kuolema-sanaakin varotaan sanomasta,on kiertoilmaisuja sille.
Me kuolemasta vieraantuneet tarvitsemme tätä ohjelmaa.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Ensimmäisen jakson perusteella valtavan hyvä ja hyvin tehty ohjelma. Oli koskettavaa katsoa kuinka omaiset kuuntelivat rakkaansa viimeisiä sanoja tämän kuoleman jälkeen.

Sairaanhoitajana kosketuspintaa kuolemaan tulee työn mukana, joten kuolema ei sinänsä ole itselleni vieras, vaikea tai vaiettu asia. Useimmille ihmisille se varmaankin on.

Tällainen ohjelma saa muistamaan sen tosiasian että kukaan meistä ei ole ikuinen. Ohjelman ensimmäisessä jaksossa olleen Marian sanoin: "tyhjästä tulee ja tyhjään menee."

– Anonyymi (ei varmistettu)

Vaikeneminen hankalista asioista on perisuomalaista kansanperinnettä. Väitän, että tämä sairas vaikenemisen kulttuuri aiheuttaa suurimman osan kansantaudistamme masennuksesta.

Puhumaton murhe, pelko, ahdistuksenaihe on henkinen syöpä, joka vie ihmiseltä voimat. Kuten märkivä haava puhdistuu vain avaamalla ja tyhjentämällä, pohjalta päin, paranee ihmisen sydän ja sielukin, kun se paha puhumaton asia otetaan puheeksi ja puhutaan tyhjiin.

Jokainen meistä pelkää kuolemaa, ellei omaa niin läheisten. Siksi asiasta pitää puhua niin paljon, että pelko hälvenee. Lapsille pitää selittää, ettei kuollut ihminen nuku tai istu pilven päällä, vaan on kuollut ja poissa. Mitä kuolleelle sen jälkeen tapahtuu, ei ole tiedossamme. Uskonnoista moni keskittyy kuoleman jälkeen olevaan ihanuuteen, jolle ei kuitenkaan ole todisteita. Voihan niistäkin vaihtoehdoista kertoa, mutta niitä ei saa väittää faktaksi.

Ja jos läheisenne tekee kuolemaa tai suree kuollutta rakastaan, kuunnelkaa. Ihmisen on saatava puhua. Etenkään miehet eivät puhu vaan tarttuvat mieluummin aseeseen, mutta se nimenomaan on sairauden merkki. Puhumattomuus on sairaus.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Tuollaista olikin kaivattu kauan televisioon.
Lohdullinen ja sympaattinen ohjelma, hienosti toteutettu, kiitos Anne Flinkkilä ja muut taas kerran.
Jos joku vielä mutisee kielteisesti katsottuaan tämän, niin saapi ihmetellä.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Upeaa, että tämä ohjelmasarja tehtiin. Muistelen, miten sitä kritisoitiin.

Minulle nämä jutut sattui aikaan, kun oma lapseni sai syöpädiagnoosi 2009 toukokuussa.
Sen jälkeen, kun laatu varmistui, tuli tietoisuus ettei ole montakaan elinvuotta.Lopulta kaksi.

Jo nähdyt jaksot saivat minut vakuuttuneeksi, että kuolemansairas henkilö haluaa elää ja olla kiinni kaikessa missä voi.

Olisi ollut jo silloin hyvä nähdä nämä ohjelmat.

– VenlaK (ei varmistettu)

Itse odottelen lisätietoja ja tuloksia sairauteni laadusta. Hienoa että ohjelma jossa sanottu se mikä itselläkin mielessä. Kaikki hössäävät vain sitä että kyllä elämä voittaa jne. Valitettavasti kehoni on asiasta erimieltä. Jokainen päivä tuntuu entistä pahemmalta. En itse kuolemaa pelkää vaan enemmän ottaa otsalohkoon tuo muiden hyssyttely asiasta. Lähinnä itsellä on huoli perheen puolesta. Miten he jaksavat.
Kymmenen pistettä siis ohjelmalle.

– Anonyymi (ei varmistettu)