Eräässä sarjan jaksoista Riitta puhui jotain itseinhosta, siitä ettei kykene pitämään itseään tarpeeksi hyvänä. En muista tarkalleen miten hän tätä kuvasi, mutta tunnistin itseni niistä tunteista. Kiinnostaisikin tietää miten Riitta on päässty niistä tunteista eroon, vai onko päässyt?
Itse katellisena ihmettelen, miten useimmat ihmiset voivat luottaa itseensä niin paljon, että päästävät toisen ihmisen lähelleen ja mistä he saavat tunteen, että ovat ansainneet toisen ihmisen rakkauden? Että ovat tarpeeksi hyviä siihen, että joku rakastaa.
Itsestäni tuntuu, että en ansaitse ketään, en ole tarpeeksi hyvä ja rakastettava. Vaikka tiedänkin että en ole muita ihmisiä huonompi ja niin siltikään en kykene pitämään itseäni tarpeeksi hyvänä, enkä siten myöskään osaa ketään muutakaan rakastaa. Tidän, että tomiva parisuhde olisi äärimmäisen hyvä sijoitus elämässä ja haluaisin sen myös itselleni, mutta en vain kykene siihen. Eikä tähän auta mitkään kehut hienosta paidasta tai hyvästä kunnosta, ei ne poista sitä syvällä olevaa kelpaamattomuuden tunnetta.

– N (ei varmistettu)

Onko kellään muulla pistänyt silmään, että onpa jotenkin avuttoman oloinen tuo toimittaja! Kaikki viisi Parittomien naista ovat sanavalmiita, ja pystyvät keskustelemaan näkökulmasta jos toisestakin. Mutta toimittaja,joka on sentään ammattilainen ja jonka pitäisi ikään kuin Juontaa koko show'ta pyörittelee silmiään ja katselee ympärilleen sen näköisenä kuin ei tajuaisi mistään mitään. Ja kun joku sanoo "seksi" tai "erotiikka", niin tämä alkaa tirskua kuin varhaisteini.

– Heinä (ei varmistettu)

Hei!
Tsemppiä ohjelman naisille! Kiitos tekijöille hauskasta ohjelmasta. Erikoisterkkuja Katille ja hyvää jatkoa Kuopijoon!

– Anonyymi (ei varmistettu)

Tervehdys teille kaikille, Emma, Leni, Kati, Riitta ja Mesku. Teidän ansiostanne tämä sarja oli mahtava ja mielenkiintoinen. En kyllä paljon katso telkkua, mutta tämä oli parasta antia pitkään aikaan. Erityisen hyvä oli tämä viimeinen osa. Te olette elävä osoitus siitä, että ihmisen onnellisuus ei todellakaan saa eikä voi riippua kenestäkään muusta kuin ihmisestä itsestään. Toisaalta elämässä sattuu myös ihmisestä itsestään riippumattomia asioita, joskus niitä voi sattua paljon ja ne voivat olla pahoja. Elämä ei aina ole helppoa eikä reilua. Mutta viisainta on olla heittäytymättä kenenkään muun kuin itsensä varaan.

Minusta oli muuten mukava nähdä, että jätitte edellisen jakson burleskipelleilyt omaan arvoonsa. En muuten usko, että monikaan mies ihan kauheasti kiihottuu siitä että nainen maalaa itsensä klovniksi ja tulee kirkkaanvihreä peruukki päässä viereen hinkkaamaan itseään jollain kornin värisellä hansikkaalla. Suoraan sanoen luulen että moni lähtisi karkuun.

Komppaan Riittaa, joka kertoi että hänen flirttinsä on luonnollista. Flirtissä pitää olla keveyttä, tyyliä ja hienovaraisuutta. Muuten se on mautonta ja tunkeilevaa ja vastenmielistä.

– Heinä (ei varmistettu)

Mie tykkäsin ainakin kaikista teistä naisista ihmisinä. Ainakin mitä ohjelman välityksellä teistä tiedän. Tsemiä kaikille ja mukavan rentoa jatkoa yhdessä tai yksin. Itsellänikin oli vaikeuksia löytää kumppania ja monta vuotta tuli yksin elettyä. Nyt yritän aina muistaa olla onnellinen miehestäni, myös niinä huonoina päivinä.

Olette fiksuja, nättejä ja mukavia naisia. Toivon kaikkia hyvää teille kaikille:)

-Käkkiäinen32-

– Anonyymi (ei varmistettu)

Näiden ongelma oli vain se, että ovat vanhoja eivätkä kovin edustavia osittain ikänsä vuoksi. Me koulutetut miehet katselemme nuorempia eikä naisen koulutuksella tai muulla ole aidosti merkitystä pariutumisessa.

– Juristi (ei varmistettu)

Se, etteivät naiset löydä itselleen miestä johtuu yksinkertaisesti siitä, että miesten odotukset ja vaatimukset naisten suhteen ovat niin järjettömiä, ettei niihin pysty tavallinen talliainen vastaamaan. Sen sijaan, että miehet laskisivat rimaansa, he jäävät kotiin odottamaan, että Jenna Jameson (pornotähti) tulee soittamaan ovikelloa. Ja sitten ihmetellään miksi he jäävät yksin ja miksi 'ulkomaan elävät' vievät kaikki naiset. Hmm... ovatkohan 'ulkomaan elävät' hieman realistisempia naisihanteensa suhteen? Antavatko he herkemmin anteeksi sen, ettemme ole täydellisiä? Meissä on niin kamalasti vikoja; joku on liian laiha, toinen liian pullukka. Liian pitkä, liian lyhyt, liian pienet tai liian isot tissit ja sitten on vielä eripariset tissit. On raskausarpia, onnettomuus- ja leikkausarpia, selluliittia ja rasvaa, luuta ja nahkaa. On lapsettomia naisia ja lapsellisia naisia. Vääränvärisiä silmiä ja hiuksia... listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Nyt jostain kuuluu mutinaa, että naisetkin odottavat kohtuuttomia miehiltä...
Onko tosiaan kohtuutonta odotaa sitä, että tulee hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on? Onko kohtuutonta toivoa tapaavansa jonkun jonka kanssa on hyvä olla ja jota voi rakastaa ilman, että tarvitsee muuttua joksikin mitä ei ole. Ilman, että tarvitsee kuulla olevansa tyhmä, ruma ja riittämätön...

– Anonyymi (ei varmistettu)

Pari ohjelmaa katsottuani on selvää miksi naisilla ei onnista.
Kaikilla näillä naisilla on niin korkea testosteroonitaso(näkyy fyysisenä olemuksena) että vastaavasti miehen täytyisi olla valtava kaksimetrinen teräsleuka jotta se saisi naisissa aikaan heidän luontaisesti hakemansa "kipinän"/ värinän josta he puhuvat. Saman miehen pitäisi olla "mukava" ja älykäs, tälläisen paketin löytäminen on varmasti hakemisessa. Koska korkea testosteronitaso luo metsästäjän ei ajattelijaa.
Poikkeuksena heille voi kelvata matalan testosteronitason miehet joilla on naisellisia ominaisuuksia esim. Ääni, olemus, yms. Tämä voi vedota ko. Naisten jonkunlaiseen omaan suojeluviettiin jonka kautta mies nähdään jotenkin kiinnostavana (=tasa-arvoinen kumppani) ei seksuaalisena mahtavuutena.

Toiseksi naiset tuovat useaan otteeseen esille lyhyen kokemuksen perusteella miehestä että tämä ei kiinnosta tai täyttänyt alun vaatimia odotuksia. Tässä tulee selvästi esille evoluution oma "ehkäisykeino", nämä samat naiset jotka eivät kykene / eivät anna aikaa miehelle, jotta tutustuisivat tähän kunnolla. Tämä tarkoittaisi vääjäämättä myös tarvetta muuttua itse pärjätäkseen alun epätyydyttävässä suhteessa ja se on liikaa pyydetty.
Jos ei pysty sopeutumaan muutamaa kuukautta hyväksyen miehen puutteellisuuden ja näin tarvittaessa muuttaen omaa toiminta/ ajatusmalliaan ei pysty myöskään hyväksymään lapsen puutteellisuutta. Vanhemmat ovat lasta varten eikä toisinpäin.

– Jake. B (ei varmistettu)

Katsoin juuri ohjelman, jossa naiset tapasivat vuoden jälkeen. Olen yli viisikymppinen sinkku ja naisten ajatukset ja kokemukset olivat hyvin tuttuja. Kiitos rehellisestä hyvästä ohjelmasta. Sama ongelma koskee naisia ja miehiä´, toisilleen sopivat ihmiset eivät vaan satu kohtaamaan. Ihmettelin myös kirjoittajien kommentteja naisten ulkonäöstä, hehän olivat hyvin naisellisia naisia. Pahat puheet yleensä johtuvat kateudesta, hyvännäköisiä', fiksuja ja omillaan pärjääviä ihmisiä kadehditaan. Itse olen tullut aina hyvin toimeen ihmisten kanssa, niin naisten kuin miesten, ne itseä kiinnostavat miehet vaan ovat yleensä olleet varattuja ja kasvatus ei anna myöden loukata toista naista menemällä parisuhteen väliin. Pari ystävää ovat halunneet lapsia ja menneet naimisiin miehen kanssa, jota eivät rakasta. Toisella on pahoja ongelmia ja toinen sanoo suoraan olevansa melko tunteeton ihminen. Itse en tähän ole pystynyt vaikka lasta olen halunnutkin. Elämä on silti ollut hyvää, rakastaa voi muiden lapsia ja tunnen monta miestä, joita kunnioitan. Olen onnellinen, että he ovat ystäviäni. En tuhlaa aikaa miettimällä mitä olen menettänyt vaan elän omaa tavallista elämääni tyytyväisenä.

– Anita (ei varmistettu)

Hienoja ja viehättäviä aikuisia naisia,aikuisia jotka tiesi mitä halusivat ja myös määrätietoisia että koulutettuja ja ehkäpä osa miehistä säikähti tätä dilemaa. Monelle miehelle on vaikeaa hyväksyä että nainen on älykkäämpi ja arvostetummassa ammatissa,onneksi tämä koskee vain murto osaa. Jokaisessa ihmisessä on jotain rakastettavaa ja kaunista,mutta myös luotaantyöntävää,kun asiat on balansissa ja ristiriidat soviteltavissa on vain taivas rajana. Jokaisen pitää muistaa että tasa-arvoisessa suhteessa pitää kunnioittaa kumppania ja olla valmis tekemään kompromisseja muutoin parisuhde ei voi toimia. Hienoa ja upeaa loppu kesää neitokaisille,muistakaa että myös vastakohdat voi korostaa toistensa hyveitä eli ei aina tarvi olla saman tason koulutus/työ/ulkonäkö/fyyssinen kunto/varallisuus ym ym ym....on vaarallista vaatia vastapuolelta liikaa koska silloin kyseinen henkilö antaa luvan vaatia myös sinulta ehkä asioita johon et kykene...eli edelleen kompromisseja täytyy tehdä että saavuttaa jotain.

– AnonyymiKristian (ei varmistettu)

Katselin juuri sarjan loppuun digiboksilta ja äsken sen vuosi jälkeen-jakson. Ihan mielenkiintoinen sarja, mutta näin 45-vuotiaana sinkkumiehenä näen asiat vähän eri tavalla. Naisten kohdalla tilanne on se, että on paljon miehiä joista sitten valitaan se, jonka kanssa tulee sitä "kipinää" ja miesten kohdalla on lähinnä niin että joko kelpaa jollekin naiselle tai sitten ei. Yleensä ei kelpaa.

Moni aina sanoo, että se oikea tulee kyllä sitten vastaan, olen itse tosiaan nyt 45-vuotias eikä ole vielä tullut, muutaman kerran olen ihastunut, mutta yleensä en ole siitä uskaltanut ihastuksen kohteelle kertoa, paitsi kerran kun oli omasta suunnasta kipinää sen verran paljon. Mutta kun sieltäkin tuli sitten vain "ollaan vain ystäviä"-pakit jotka käytännössä tarkoittavat että se siihen asti ollut ystävyyskin käytännössä loppui, niin eipä se ole juuri kannustanut avautumaan jatkossa.

Ja sitten kun kuitenkin on jonkun verran kouluttautunut itse, mutta vähän kouluttautuneiden naisten mielestä liikaa ja paljon kouluttautuneiden mielestä liian vähän, ei kelpaa. Ja kun ei ole ollut suhteita aiemminkaan, vaan on elänyt vain sinkkuna, niin monien naisten mielestä on heti käyttökelvotonta tavaraa jos ei ole muille naisillekaan aiemmin kelvannut.

Paljon on muitakin asioita jotka ovat estäneet ihmissuhteet, työ joka on vienyt yhtäkkiä ulkomaille ym. asiat joita ei tässä viitsi kirjoittaa. Kuitenkin ainakin omasta mielestäni olen ihan normaalin näköinen ihminen, joka liikkuu kyllä tapahtumissa, mutta eipä ole kumppania sattumalta löytynyt, tuskin löytyykään.

Ehkä seuraavalle kaudelle ohjelmaa, jos sellainen on suunnitteilla (viimeisen jakson loppukommentista päätellen saattaisi olla) voisi olla että siihen otetaan ryhmä parittomia miehiä jotka eivät ole kelvanneet naisille ja jääneet sinkuiksi.

– Ari (ei varmistettu)

Yksi asia, josta ohjelmassa ei juuri puhuttu, oli biologinen lainalaisuus:
40 ikävuoden lähestyminen hedelmällisyysmielessä ja sen jälkeiset menopaussivuodet ihan kaksimielisesti tulkittuna. Mitä tehdä, jos on pari vuotta jäljellä, mittarissa 38! ja mörkönä "=40"? On kiire. On kiire. Mutta vielä vähän aikaa. Miten se pitäisi käyttää, jos on "tulosorientoitunut"?
Mielestäni nainen voisi räknätä kunkin raajansa kynsilakatuilla ulokkeilla viisi sulhasehdokasta:
1) Ne lukion winnerit ja loserit, jotka mietitytti ja kiinnosti mutta joita ei uskaltanut
2) Nettiin laitetun ilmoituksen parhaat (tai ainoat) vastanneet
3) Työpaikan viisi parasta urhoa
4) Valitun baari(-illa)n joie d' vivressä kohdatut viisi parasta häntäheikkiä
Näistä naisen tulisi maata kustakin ryhmästä yhden hlön - parhaaksi omilla kriteereillään - katsomansa kanssa; hard-core-versiossa kaikkien 20:n. Tuosta naisen "maine" voi hiukan kasvaa, mutta hei hei hei, nyt ollaan tekemisissä vakavan asian ja deadlinen kanssa, eivätkä nössöt otteet ole aiemminkaan tuottaneet tulosta.
Hedelmöitys-honeymoonin jälkeen voi miettiä, onko lapsen isä riittävän relevantti asumaan yhteisessä taloudessa riippuen siitä, tarvitseeko äiti toisen tuomaa a) rahaa, b) aikaa ja c) kielenopetussijaisuutta lapsen tarpeiden ylläpitämisessä. Isähän voi vaikka opettaa lapselle vieraan kielen, jos niikseen tulee. Tai ainakin tehdä hänet vastaanottavaisemmaksi sille.
Faijan voi heivatakin vastauksesta riippuen, jolloin kasvatusvastuu jää äidille.

Nelikymppinen äiti on lääkärin ja neuvolan kauhistus/painajainen, mutta ketä heidän mielipiteensä kiinnostaa, ja lapsen näkökulmasta hän on ihan yhtä pehmeä ja kiva ja nuori kuin tarvitseekin, sekä todennäköisesti hemmottelevampi ja ymmärtäväisempi, sillä kypsyminen on tapahtunut pitkään yli 25-vuotiaaksi kypsymisen (eräs etappi). Tällä on merkitystä, sillä sanoihan mm. ohjelman FT, ettei hän ollut aiemmin "valmis" oman keskeneräisyytensä keskellä, jolloin osansa naaraskettuilusta olisi saanut todennäköisesti myös lapsi isästä puhumattakaan.

"[Tot] Uus on tuolla ulkona", ja nämä ovat olleet XX-kansiot.

– Mantshurian kandidaatti (ei varmistettu)