Kiitos mielenkiintoisesta sarjasta, on ollut ilo seurata juttujanne. Olen yli nelikymppinen espoolainen, fiksu tavisnainen, ja vasta menossa avioon ensi vuonna, joten jälkijunassa täällä itekin..Ei elämä aina mene järjestyksessä tai kuten kuvittelee, mutta tärkeintä on olla rehellinen itselleen, kuunnella itseään ja tuntemuksiaan mikä on oikein kullekin. Olette usein sanoneet ohjelman aikana että kun ei vaan kipinöi, ja niinhän se on että jos ei niin sitten ei..On ihan oikein myöntää se eikä yrittää vääntää väkisin, meillä on vaan tämä yksi elämä. Meskulle sanoisin että tule hieman lähemmäksi kuorestasi ja sinä herttainen Leni, unohda ne pitkätukat kitaroineen, liikaa egoo, säätöö ja pipeli vie vaikka harmaata pukkaa ohenevasta tukasta..Ootte ihania kaikki naiset, ja totta on että muualla kuin Hesassa saattais löytyä kumppani helpommin, paitsi Mansessa mis naisia edelleenkin miehiä enemmän..Opetelkaa kattomaan miesten "läpi", varsinkin sellaisten jotka eivät välttämättä sovi kriteereihinne, voitte yllättyä, sisin kun ei näy päällepäin. Nuorempana ihannoi Lenin kuvailemia pitkätukkia kukkakeppejä muusikonrenttuja , ja kuinka kävikään, avioon astelen kaljun muhkean karjun kanssa jonka sydän täynnä kultaa ja tapakasvatus kohdallaan, ja aivoissa eniten annettavaa. Siihen sitä ihastuikin, hyviin tapoihin ja huomioon ottamiseen, mihin ei useinkaan törmännyt sinkkuna pörrätessä. Suomessa yleensäkin hyvät tavat hävinneet, useilla miehillä ei hajuakaan näistä nykyään, ikävä kyllä. Kohteliailla tavoilla mies avaa oven naisen kiinnostukseen! Terkut teille kaikille naisille, ja tsemppiä jatkoon!

– Anonyymi (ei varmistettu)