Hyvä N
itsensä hyväksyminen ja rakastaminen käsittääkseni juontuu lapsuudesta, vanhempien antamasta varauksettomasta hyväksynnästä ja rakkaudesta. Jos sitä ei ole syystä tai toisesta saanut, on aikuisena vaikea yksin tätä aukkoa paikata. Oletko harkinnut jonkinlaiseen terapiaan hakeutumista?
Olen kaltaisesti ihmisen kanssa ollut parisuhteessa, ja on todella haastavaa, kun kumppani ei usko itseensä ja kyseenalaistaa myös toisen välittämisen aitouden. "Koska en ole rakkauden arvoinen, kuinka sinäkään voisit oikeasti minusta välittää, haluat varmaan vain hyötyä minusta jollain tavalla?"
Mustasukkaisuus oli myös alituinen seuralainen, sillä täytyihän minun hänen käsityksensä mukaan vilkuilla toisia miehiä, kun hän oli niin huono!
Että tällaistakin suota voi parisuhde tarjota.

– Uusioneiti A (ei varmistettu)