Tämä näyttää olevan taas tätä halpaa journalismia, voikamala kun ei yhteiskunta huolehdi kaikesta. Ainakin täällä meillä Espoossa on tapana että keskitytään uraan, lasten harrastuksiin ja lasten uraan ja maksamaan Nöykkiön 350 neliön taloa.

Siinäpähän valtio hoitaa vanhukset, mitä nyt joulukortti lähetetään.

Hanna Jensenille kaikki pisteet, niin mekin vaimoni ja veljeni kanssa tehtiin, eikä todellakaan kaduta.

Mutta onneksi ei tarvitse olla siellä osastolla ratkaisemassa kymmenessä sekunnissa rankkojta tapauksia.

– missä lapset? (ei varmistettu)

Helsingissä vanhusten hoito ala-arvoista. Äitini vietti elämänsä viimeiset 15 kuukautta kolmessa eri sairaalassa. Häntä yritettiin kotiuttaa, vaikka selvää oli, ettei enää kotona selviä. No, koekotiutuksessä äiti kesti kaksi yötä kotona ja sitten kaatui keittiössä. Ei kun takaisin sairaalaan. Sitten uskottiin, että hän kuuluu muistisairaiden ryhmäkotiin, jonne pääsi vihdoin jonottamaan lähes 12 kuukauden sairaalassaolon jälkeen. Viimeinen sairaalaosoite oli ns. vanhustenkeskus, jossa asutaan 5 hengen huoneissa. Niin luit oikein 5 hengen huoneissa!!!
Ei ollut hääviä elämä tuolla. Suihkuun pääsi turhan harvoin, hygieniakin oli sitä sun tätä.
Järjestelmä on mänä. Omaisen sanalla ei ole mitään merkitystä. Sairaalan sosiaalityöntekijäkin vain levitteli käsiään, kun tälle yritti puhua järkeä äidin tilanteesta. Vangeillakin on vankilassa paremmat oltavat kuin tuolla vanhustenkeskuksessa!!!

– Anonyymi (ei varmistettu)

Tämä(kään) ei kiinnosta Avia

Olimme töissä Etelä-Hämäläisen kunnan vuode-osastolla
perushoitajien sijaisina vuosina 1995 aina näihin päiviin ja
havaitsimme että ko.säilömö oli ilmapiiriltään täysin sairas, siellä mm
uhkailtiin potilaita, potkittiin sänkyjä, joissa oli siis potilaita,
vaiennettiin potilaan vaatimuksia mm huutaen uhkaamalla työntää
lumipallo valittajan perseeseen, mittailtiin dementtien mies-vanhusten
sukupuoli-elimiä, heitettiin peittoja potilaiden silmille ja
sanottiin potilaan kuullen kovaan ääneen jouitaisi tämäkin jo kuolla,
potilaiden oikeita nimiä ei juuri käytetty, laitettiin aamuisin milloin kenenkin
hammasproteesit väärään suuhun, annettiin potilaiden maata ulosteissa
tunteja kuulemma näin vaippoja säästettiin, hoitohenkilökunta vei
ruokakärryistä parhaat palat päältä ja potilaille syötettiin sitten
se vähemmän herkullinen osa mitä jäi, oli vanhuksia joita ei ollut viety
ulkoilemaan vuosiin, he eivät näin ollen tienneet mikä vuoden-aika
oli kyseessä, myöskin hälytys napit kytkettiin ajoittain päältä, koska ei
ehtinyt=ei siis huvittanut mennä katsomaan mikä oli hätänä, näitä
esimerkkejä valitettavasti olisi vaikka kuinka paljon, mutta lienee
nyt jo selvää että lakia rikottiin ja jopa ihmisoikeuksia poljettiin
räikeästi, no kuntaan on nyt saatu uusi vuodeosasto, mutta meno
kuulemma yhtä härskiä kuin aina ennenkin, viimeinen osoitus oli tämän
viikon alussa kun hoitaja toivat hoitokärryt yksikköön, joissa siis
uusia vaippoja yms, kovaan ääneen hoitajat karjuivat niin että
hoidettavat varmasti kuulivat, kyllä taas kelpaa kusta ja paskantaa!?!
Itse emme ole enään kunnalla töissä mutta omilla nimillä emme uskalla
vieläkään esiintyä, on näet nyt omia omaisia kunnan eri yksiköissä
säilöttynä ja kosto heille olisi armoton ja saattasi omat sekä
sukulaisten työpaikat olla katkolla.

– Asia johon ei puututa (ei varmistettu)

Tiukkaa totuutta koko A talk, paras ohjelma yleltä vuosiin.
Juuri samanlaista "hoito" oli 1980-luvulla, kun isäni valitettavasti joutui vuodeosastolle,. kahdessa viikossa meni kävely.
Sidottiin sitten sängyn viereen tuoliin syömään ja otettiin tekarit pois! Syö sitten ja apua ei saanut ja miten syöt sitä muussattua ruokaakaan, kun käsi vapisee ja syöminen on hidasta, mutta lautanen haetaan pois, kun "aika" loppuu.
.
Jollei siskoni olisi käynyt joka päivä syöttämässsä ruokatunnillaan ja viemässä iltapalan ja kahvia, isä olisi kuollut nälkään - sanoo nälkään.
Olin jo silloin ja yhä, kun om vanha ikä on jo päälllä, että hoitajia sinne ei todellakaan tarvita lisää, mutta oikeaa hoitoa.

Vuodeosastot lopetettava ja hoitajat oikeisiin toimintoihin. .
Turhaa on hoitajien valittaa, että aina haukutaan. Yksi hyvä hoitaja pystyy saamaan todellisen muutoksen isollakin osastolla, kuten ohjelmassa näimme.

– Irkku (ei varmistettu)

nuo toistot tulivat, koska sivusto vaati yhä uudelleen vastaamista kysymyseen

– Anonyymi (ei varmistettu)

Kuntosalit ikäihmisille jokaiseen kerrostaloon, kyllä tiloja löytyy jos tahtoa on. Helsingissä ainakaan ei ole tarpeeksi ei-kaupallisia edullisia kuntosalia, uimahallien yhteydessä ne ovat yleensä bodareille ja tilan olisi oltava kodin lähellä, jotta sitä vanhana tulisi käyettyä. Lihaskunto on tärkein vanhana jaksamisessa.

– Kuntosalin käyttäjä (ei varmistettu)

Ohjelmassa oli asiaa, mutta hyvin suppealta näkökulmalta. Suomessa on yleisenä trendinä laitospaikkojen alasajaminen, ainakin Kymenlaakson alueella ja näin on myös toteutunut. Tehostetussa palveluasumisessa (meillä) asukas saa asua omassa, kylläkin aika pienessä asunnossaan, jossa omat huonekalut, verhot ja tavarat.
Asukkaat, jopa huonokuntoiset tuodaan ruokailemaan yhteisiin tiloihin muiden kanssa, avustetaan ja ohjataan ruokailussa tarvittaessa. Kuntoutus tapahtuu päivittäisten toimien yhtydessä ja fysioterapin viikottaisella tuokioilla (+konsultaatio apu) sekä muun henkilökunnan järjestämällä jokaviikkoisella lihaskunto tms. jumpalla.Viriketoimintaa järjestetään viikottain, jopa useamminkin, jos aikaa liikenee. Ulkoiluttaminen kieltämättä on jää vähiin näin talviaikaan, asukkaiden huonokuntoisuuden ja piha-aluiden huonon huollon vuoksi.
Asukkaat hoidetaan nk. "loppuun" asti, joten ajoittain ollaan tilanteessa, että suurin osa asukkaista on vuodepotilaita, jolloin kuntoutus on jo mahdotonta, ja hoito muuttuu sen mukaisesti. Hoitajia tarvitaan jo tupasti yhtä asukasta kohden, joka on pois toisilta asukkailta.
Henkilökunta joutuu hoitotyön lisäksi tekemään keittiö-, ruoka-, ja pyykkihuollon, joka vie aikaa asukastyöstä. Tähän ei valtiovalta eikä kunnat ota kantaa, vaikka liittotasoilla asiaa on ajettu eteenpäin. Hoitohenkilökuntaa eikä muuta henkilökuntaa lisätä.
Hierarkiaa sairaanhoitajien ja lähihoitajien välillä ei meillä tunneta, sairaanhoitajat osallistuvat perushoittoon, ja lähihoitajat saavat toteuttaa sairaanhoidollisia toimintoja ammatillisuuden ja osaamisen rajoissa.
Omaiset eivät kieltämättä osallistu tarpeeksi asukkaan elämään ja ulkoiluttamiseen, vaan vastuu on henkilökunnalla.
Lääkäripalvelut ovat kyseenalasia. Terveyskeskuslääkäri ei ole asiantuntija monisairaiden, iäkkäiden palveluasumisyksiköissä. Tarvitaan geriatri fyysisillä vastaanotoilla, ei konsultaatioapuna.
Uskon, että asukkaat saavat kohtuu laaduksta hoitoa, kiitos hyvälle ja osaavalle henkilökunnalle!
Omalla paikkakunnallani toimii osaava kotihoito (lähi- ja sairaanhoitajat) sekä kotiutustiimi, joka antaa akuuttia sairaanhoidollista apua kotiutus- ja saattohoitotilanteissa.
Joten hei haloo, ei kaikkialla Suomessa vanhustenhoito ole retuperällä!

– Anonyymi (ei varmistettu)

Lähes kaikille kansalaisille tarjotaan, eläimiä myöden ulkoilua ja liikuntaa lääkkeeksi vaivoihin kuin vaivoihin, mikä oikein onkin, mutta mikä ihmeen poikkeus on vanhukset, varsinkin laitoksissa on asukkaita jotka eivät ole päässeet vuosiin ulos, joka on törkeä ihmisoikeusluokkaus, miksi tälläistä annetaan tapahtua vaikka me kaikki tiedämme tämän(kin) kamaluuden?

– Ulkoilija (ei varmistettu)

Kummallista jos yksimielisyys on, miksi ei toimita. Nyt hoidetaan vanhukset kalliisti ja huonosti. Sukulaiseni makasi tk:ssa vuoden verran. Hänellä kotona oli kotipalvelu 4 kertaa päivässä mutta hentoset hoitajat eivät pystyneet nostamaan saatikka pesemään vanhusta ja he soittivat jatkuvasti ambulanssin.Eestakasin ruljanssia kesti ja sitten tk:hen pysyvästi. Tk:sta ei yritettykään siirtoa muihin palveluihin, ja mieleen tuli kommentti tk pitää tahallaan potilasvirran semmoisena että töitä riittää. Tk:ssa vanhusten kunto laskee, koska kattoon tuijottelu ei mitään auta. Useimmat vanhukset elivät siellä sosiaalisessa debrivaatiossa. Ja siihen tulee sitten ne lääkkeet joilla saadaan pysymään pysymään paikoillaan. Lääketieteellä ja hoitajilla on liian suuri asema vanhusten hoidossa. Eikö olisi halvempaa, kun vanhus asuisi palvelukodissa tai vastaavassa ja lääkäri ja sairaanhoitaja kumpikin erikseen kävisi esim.kerran kuukaudessa palvelukodissa. Hoitajat työskentelisivät tai olisivat koko ajan vanhusten kanssa, eivätkä sulkeutuisi koppiin lukkojen taakse päiväksi niinkuin tk:ssa tapahtuu. Ja mikä on sairaanhoitajan tehtävä vanhustenhoidossa. Ainakaan tässä tk:ssa hän ei suostunut hoitoon ja keskustellessaan sukulaisten kanssa, oli ehkä siksi täysin ulalla puhuen kotiinkähdöstä tms, joka oli ollut täysi mahdottomuus jo useita kuukausia. Vai onko kyseessä joku ay toiminta niinkuin kuntoutuksessa. Lääkärit ja tehyläiset tarvitsevat tietyn suuren työmäärän, että heistä tulee pula, että saadaan etuja paremmiksi. Ulkomaisiin esittelyihin ei ihan kannata uskoa, olin aikoinaan Tanskass, jossa sanottiin että laitokset on lopetettu, eksyimme kuitenkin 600 potilaan laitokseen jolloin sanottiin joo on meillä näitä psykiatrisia hoitolaitoksia. Sensijaa kuva tk:sta kertoi sen karun totuuden meillä on sairaanhoidollinen perinne liian voimakkaana monella alalla, sen huomaa vanhuksissakin, miksi lääkärit johtaa sitä, useimmiten heidän asiantuntemuksensa on heiverö.Täysin samaa mieltä olen toisin tekemällä saadaan paremmin tehtyä

– poeka (ei varmistettu)

Elettiimpä ennenkin!
Otsikolla haluan viitata siihen aikaan jolloin oli täysin normaalia että vanhukset mahdollisimman pitkään hoidettiin kotona.
Tässä voimme ottaa oppia parjattujen EteläEuroopan maiden tavasta käsitellä vanhuksiaan.
Mielestäni suhtautumista vanhuksiin pitäisi kääntää enemmän hyväksyvään suuntaan ja nähdä vanhukset enemmän voimavarana. Jos vanhukselle järjestyy mahdollisuus osallistua perheen toimiin, vaikka vähäisiinkin, hänen mahdollisuutensa varmasti hoitaa myös pmat asiansa paranee ja vähentää muiden auttamistarvetta.Oma arvonsa on myös isovanhempien antamalla elämänkokemuksella etenkin lapsiin.
Kun eliniän pidentyessä "lapsetkin" jo ovat eläkkeellä, on heillä, kunnosta riippuen, vapaata aikaa hoitaa omia vanhempiaan. Usein myös liian iso asunto kun lapset ovat omilla teillään.
On selvää että tiettyä asennekasvatusta vaaditaan niin meiltä kansalaisilta mutta etenkin päättäjiltä.
Laitospaikka maksaa yhteiskunnalle reilusti yli 100 euroa per vuorokausi, eikä siinä ehkä ole mukana kaikki sivukulut kuten rakennukset tms . Omaishoitaja saa kai jotain 400-800 euroa per kuukausi, miinus verot.
Jos omaishoidon tukea voitaisiin korottaa enemmän "houkuttavammaksi" olisi jokainen laitospaikan korvaaminen kotihoidolla suoraa tuloa valtiolle sekä myös kaivattua työvuosien lisäystä.
Oma kokemukseni kotisairaanhoidosta on hyvin myönteinen, eikä myöskään "potlaani" saamassa sairaalahoidossakaan ole meillä moittimista, vaikkakin pysyvä laitospaikka on hänelle kauhistus.

näin ajatteli omaishoitaja/eläkeläinen vm-36 Porista.

– Anonyymi (ei varmistettu)