Elettiimpä ennenkin!
Otsikolla haluan viitata siihen aikaan jolloin oli täysin normaalia että vanhukset mahdollisimman pitkään hoidettiin kotona.
Tässä voimme ottaa oppia parjattujen EteläEuroopan maiden tavasta käsitellä vanhuksiaan.
Mielestäni suhtautumista vanhuksiin pitäisi kääntää enemmän hyväksyvään suuntaan ja nähdä vanhukset enemmän voimavarana. Jos vanhukselle järjestyy mahdollisuus osallistua perheen toimiin, vaikka vähäisiinkin, hänen mahdollisuutensa varmasti hoitaa myös pmat asiansa paranee ja vähentää muiden auttamistarvetta.Oma arvonsa on myös isovanhempien antamalla elämänkokemuksella etenkin lapsiin.
Kun eliniän pidentyessä "lapsetkin" jo ovat eläkkeellä, on heillä, kunnosta riippuen, vapaata aikaa hoitaa omia vanhempiaan. Usein myös liian iso asunto kun lapset ovat omilla teillään.
On selvää että tiettyä asennekasvatusta vaaditaan niin meiltä kansalaisilta mutta etenkin päättäjiltä.
Laitospaikka maksaa yhteiskunnalle reilusti yli 100 euroa per vuorokausi, eikä siinä ehkä ole mukana kaikki sivukulut kuten rakennukset tms . Omaishoitaja saa kai jotain 400-800 euroa per kuukausi, miinus verot.
Jos omaishoidon tukea voitaisiin korottaa enemmän "houkuttavammaksi" olisi jokainen laitospaikan korvaaminen kotihoidolla suoraa tuloa valtiolle sekä myös kaivattua työvuosien lisäystä.
Oma kokemukseni kotisairaanhoidosta on hyvin myönteinen, eikä myöskään "potlaani" saamassa sairaalahoidossakaan ole meillä moittimista, vaikkakin pysyvä laitospaikka on hänelle kauhistus.

näin ajatteli omaishoitaja/eläkeläinen vm-36 Porista.

– Anonyymi (ei varmistettu)