Luvattu maa

Julkaistu tiistaina 04.06.2013 63 119

Erin Matthews (Claire Foy) selvittää etäiseksi jääneen isoisänsä vaiheita.

TV1 tiistaisin 11.6. - 2.7.2013 klo 21.00 - 22.25, uusinta perjantaisin noin klo 22.45 - 00.05

Yle Areenassa 30 päivän ajan

Neliosainen draamatrilleri Luvattu maa (16) (The Promise) kertoo nuoren lontoolaisnaisen matkasta räjähdysherkkään Lähi-itään samalla, kun hän tutustuu isoisänsä tuntemattomaan menneisyyteen.

 

Ennen matkaa

Erin Matthews (Claire Foy) on lähdössä Israeliin parhaan ystävänsä Eliza Meyerin (Perdita Weeks) seuraksi.

Varakkaan juutalaisperheen tyttärellä Elizalla on Britannian ja Israelin kaksoiskansalaisuus. Vaikka hän on asunut koko ikänsä Britanniassa, hän joutuu astumaan asepalvelukseen.

Ennen nuorten naisten lähtöä Erinin äiti vie hänet katsomaan kuolemaisillaan olevaa isoisää, joka on jäänyt hänelle etäiseksi.

 

Vanha päiväkirja

Isoisän tavaroista löytyy vanha päiväkirja, jonka Erin ottaa mukaan matkalukemiseksi. Päiväkirjan kautta hänelle avautuu isoisästä aivan tuntematon puoli.

Toisen maailmansodan jälkeen nuori brittisotilas Len Matthews (Christian Cooke) oli vapauttamassa juutalaisia Bergen-Belsenin keskitysleiriltä. Seuraava komennus vei hänet Lähi-itään, jonne oli juuri perustettu uusi juutalaisvaltio.

Juutalaisten pitkä hajaannus oli ohi, ja maahan virtasi tuhansittain ihmisiä, jotka toivoivat pääsevänsä aloittamaan alusta rauhan maassa, joka luvattiin heille Raamatussa.

 

Isoisän menneisyys

Brittisotilaat ovat turvaamassa nuoren valtion järjestystä ja auttamassa tulijoita. Lenin päiväkirja imaisee Erinin mukaansa. Miksi isoisä ei ollut koskaan kertonut kokemastaan?

Hän haluaa tietää Lenin elämästä kaiken ja nähdä omin silmin, missä kaikki tapahtui. Samalla Erinissä syvenee ymmärrys tämän päivän räjähdysherkän Lähi-idän selkkausten syistä ja syyllisistä. Mihin Erinin matka isoisänsä menneisyyteen hänet johtaa?

Pääosissa: Claire Foy, Christian Cooke, Katharina Schuttler, Itay Tiran, Haaz Sleiman, Ulrich Noethen, Holly Aird, Perdita Weeks, Ben Miles ja Smadi Wolfman. Käsikirjoitus ja ohjaus: Peter Kosminsky.

Tuotanto: Daybreak Pictures, Mentorn International, Britannia 2011.

 

Muualla verkossa

The Promise

 

Suosittele119 Suosittelee

Kommentit

maanantaina 08.07.2013

Edellä on monia kirjoituksia, jotka osoittavat täydellistä tietämättömyyttä draaman (tai ylipäänsä fiktion) tekemisestä. Kirjoittajien ohjeilla ei saavutettaisi muuta kuin tylsää tasapaksuisuutta, jota kukaan ei jaksaisi katsoa.

Kyseessähän oli ennen kaikkea Erinin tarina: löytöretki isoisän menneisyyteen. Ja ilmeisesti isoisä koki viime hetkillään ahdistuksestaan vapahduksen.

tiistaina 09.07.2013

Noin yleisellä tasolla. Oikeuttaako se vahemman toimimaan väärin, jos heikompikin toimii väärin. Eli vetoaminen logiikkaan 'että myös palestiinalaiset ovat tehneet väärin' ei voi oikeuttaa esim. ihmisoikeus rikkomuksia, länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan. Eihän Suomessakaan rosvoa saa piestä koska se on rosvo.

Sinällään tämä sarja avasi tai konkretisoi palestiinan tilannetta; 1. vaikutelma mikä minulla tuli mieleen oli Etelä-Afrikan apartheid politiikka, tälläistä analogiaa en ennen ollut tajunnut enkä tietoinen siitä että analogia on oikestkin laajasti tiedostettu .

Toinen yllättävä opetus oli se että Israel de facto on sotilasjohtoinen, militanttien hallinnoima valtio.

lauantaina 13.07.2013

Viitaten edelliseen, yllä olevaan, kommenttiin, täytyy vain todeta että:

Ko. elokuvasarja pääsi TODELLA tavoitteeseensa! Siinä piste i: n päällä tuo kommentti.

PS. Mitenkähän ko. kirjoittaja itse ratkaisisi asiansa asuessaan ja eläessään ko. tilanteessa?! Sitä sinun kannattaa todella miettiä ihan omassa mielessäsi, jos pystyt itse itsesi samaan tilanteeseen koskaan kuvittelemaan: on helppoa tuomita toisia ja arvostella, antaa "hyviä neuvoja", kun itsellä ei ole harmainta todellista aavistustakaan, mitä olisi, kun itse ei asuisi täällä "turvassa". Mutta. Koskaanhan ei voi tietää mihin täällä kotoSuomessakaan joudutaan...historialla on ikävä kyllä tapana toistaa itseään.

Sinun ajattelullasi mekin täällä Suomessa olijat emme olisi olleet täällä kohta sataan vuoteen! Olisimme Siperiassa...tai se, mitä meistä olisi jäljellä.

lauantaina 13.07.2013

Edellistä kommentoijaa voi kehottaa tutustumaan britannianjuutalaisen historioitsijan esseeseen Israelista Maa joka ei halunnut kasvaa aikuiseksi (teoksessa Reappraisals).

sunnuntaina 14.07.2013

miten jonkun mielikuvitus riittää väittää tätä sarjaa antisemitistiseksi tai palestiinalaisia väheksyväksi? Kysymyshän on sankaruudesta, jopa ihmisyydestä.

torstaina 18.07.2013

Sarja esitteli kyllä Palestiinan arabit sympaattisessa valossa ja paljolti uhreina ja ehkä siinä oli epärealistisuutta yksipuolisuutta. Se epärealistisuus on perusteltavissa, koska arabit esitetään meillä yleensä pahiksina. Sen sijaan juutalaiset esitettiin sarjassa mielestäni realistisesti: oli monenlaisia juutalaisia, mutta en huomannut, että heitä erityisesti olisi mustattu. Okei: armeijan välinpitämättömyys Hebronissa juutalaisten arabeihin kohdistamaa väkivaltaa ja kiusaamista kohtaan esitti toki juutalaiset, niin armeijan kuin siviilitkin huonossa valossa. Käsitykseni mukaan tuollaista kuitenkin tapahtuu. Muistutan myös, että sarjassa tuotiin ehkä palestiinalaisten viljelysmaiden (hedelmätarhat) menettämistä enemmän esiin kotien menetystä: avain oli sen teeman symboli ja keskeinen juonen kannalta. Erityisesti sarjan viimeinen osa oli dramaturgisesti hieno ja koskettava. Itseäni häiritsi Erinin hahmon jatkuva vakavuus, murjottaminen, ja itsepäisyys.
Outoa sinänsä, jos suomalaiset eivät pysty samastumaan palestiinalaisiin mitenkään. Karjalaisten asumukset ja maat jäivät muille, kun palestiinalaistenkin. Tosin heidät asutettiin toisin kuin palestiinalaiset, mutta on siinäkin ollut vastahankaisuutta ja karjalaisten ryssittelyä yms.

sunnuntaina 21.07.2013

Hyvä sarja.

Lontoolais tytön naivius meni ehkä hiukan yli, mutta näytti hyvin meidän länsimaisten ihmisten typeryyden. Kosketti kyynistäkin.

sunnuntaina 28.07.2013

Maan omistaa aina se, joka/kuka pystyy paremmin puolustamaan vaadettaan. Asevoimilla on aina ollut ratkaiseva rooli tukemassa vaadetta maahan historialisena aikana. En usko, että Israelilaisia pystytään ajamaan enää koskaan takaisin mereen, enkä usko, että palestiinalaiset koskaan saavat täysin haluamaansa maata. Palestiinaa ei ole koskaan ollut olemassa, palestiina on roomalaisten antama pilkkanimi juudean provinssille. Palestiinan kansoitti ensimmäisenä filistealaiset, eli merikansojen jälkeläiset. Toisin sanoen nykyisellä Kreikalla on kaikken suurin vaade palestiinaan, jos historiaa haluaa mukailla. Nykyisen Jordanian alue kuuluu historian perusteella palestiinalaisille, mutta jordanialaiset surmasivat arviolta yli 50 000 palestiinalaista heidän pyrkiessään sinne. Muutto tyssäsi siihen. Jos maailman taloudessa tai vakaudessa tapahtuu katastrofaalisia muutoksia esim. kilpailu luonnovaroista, BRIC-maiden nousu tai ilmaston äkillinen muutos, niin todennäköisesti Israelilaiset ja Palestiinalaiset ratkaisevat omistusoikein totaallisella sodankäynnillä, jota viimeksi on nähty täydellisessä muodossaan toisessa maailmansodassa, joka muuten oli ensimmäinen sota, jossa siviilejä kuoli enemmän kuin sotilaita. Syynä on se, että kukaan ei silloin pysty puuttumaan tilanteeseen, jos muualla yhteiskuntia on vaarassa tuhoutua. Ketään ulkopuolista ei taatusti silloin kiinnosta kainuun kokoinen maapläntti. Emme myö suomalaisetkaan ole tämän maan alkuperäisasukkaita vaan maahanmuuttajia ja tunkeutujia, keiden esi-isät ajoivat tai tappoivat alkuperäisasukkaat asutuksensa tieltä. Yhtäläillä meillä ei ole historian kestävää vaadetta tähän maahan. Tosin juutalaiset ovat maailman vanhin elossa oleva yhtäjaksoisesti kulttuuriperintönsä säilyttänyt etninen ja kulttuurinen ryhmä, joten heillä on täysi oikeus historian perusteella maahansa, joka heille yli 2000 vuotta sitten laillisesti kuului. Kannattaa ehkä myös huomioidan arabian nousu keskiajalla, että heidän käyttämänsä politiikka etnisiä ryhmiä vastaan, että heidän jälkeensä tulleen ottomaanien hegemonian aikaansaannokset alueen historiassa.

tiistaina 30.07.2013

En ole perehtynyt historiaan, mutta kibbutsilla olin aikanaan puolisen vuotta. En tiedä kuka on tehnyt väärin milloin ja missä, mutta tässä sarjassa - ei ole epäilystäkään siitä- että juutalaiset kuvattiin väärintekijöina ja ovat pahiksina. Lisäksi tulee tunne, että jonkin verran kulttuurisia faktoja on sekoitettu niin, että arabeille istutettiin enemmän länsimaisen kulttuurin ominaisuuksia kuin todellisuudessa uskon heillä olevan. Lisäksi lasten kivien heittäminen taitaa todellisuudessa olla arabien käyttämä metodi. Juutalaisten ei taida tarvita sellaiseen turvautua.

sunnuntaina 20.04.2014

Todella hieno, humaani ja hyvin tehty sarja. Nautinto katsoa nyt uusintana tullutta Areenalta.

tiistaina 06.05.2014

Todella hyvä sarja. Sanotaan että kirjoihin voi jäädä koukkuu, samoin jäin tähän eli oli ihan pakko katsoa kaikki putkeen ja pitkälle yöhön se katselu sitten menikin.

Mutta se olikin draamaa jossa oli myös faktaa (king Davidin räjäytys, koston kiere jne)
Mentiin kahdessa eri aika kaudessa ja toisaalta tuntu että ne olivat samaa aikaa mikään ei ollu muuttunut.

Jokainen saa olla mitä mieltä haluaa , mun mielestäni tää oli aika realistinen sarja.

Ei ne Israelilaiset ole mitään sorrettuja pyhäkoulupoikia jollaisina jotkut haluavat heidät nähdä, arabit ovat kakkosluokan kansalaisia siinä maassa.

maanantaina 12.05.2014

Luulin tätä ensin kiinnostavaksi ja hyväksi sarjaksi, mutta aika nopeasti selvisi, että tämä onkin selvä progandasarja, jolla halutaan mollata juutalaisia kaikin tavoin. Räikeää manipulointia kokonaisuudessaan. Todella yksipuolinen ja väkivaltaa ihannoiva sarja, jossa tappaminen näytetään oikeutettuna toimintona. En ennen tiennytkään, että Britanniassa tuotetaan tällaista.

maanantaina 12.05.2014

Ikävä, että Lähi-Idän ristiriidoista annetaan fiktion keinoin näin yksipuolinen kuva. Onkohan briteillä jotain hampaankolossa juutalaisia vastaan, kun on tehty näin suuritöinen propagandaelokuva. Manipulointia alusta lopuun. Kiihotusta juutalaisia vastaan ikävä kyllä. Lontoolaista typykkää esittävä näyttelijä suoritti roolinsa tötöhuulisena söpöläisenä, joka muka uskalsi vaikka mitä, mutta näyttelijäsuoritus ei ollut uskottava. Miesroolissa oli taitava näyttelijä, mutta ikävä kyllä tarinan mustavalkoisuuden takia en jaksanut innostua hänenkään suorituksestaan. Islam ja arabimaailmakin jäi tyhjän päälle samoin kuin juutalaisten kuvaaminen. Ilmeisesti näiden kansanryhmien todellinen tuntemus käsikirjoituksen kirjoittajalta puuttui.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä