Hyvin vastattu Marko Hamio, ylimääräinen syyllistäminen ja psykoterapian myyntiargumentit ovat kuvottavia.

– Rationalisti (ei varmistettu)

Johannes Remy pohtii blogissaan erilaisia asoita ja ilmiöitä, kuten myös toimittaja Mikko Niskasaari

Netissä lisää haulla > johannes remy <. ja > mikko niskasaari <.

Lastenpsykiatrian vaietut epäkohdat Lauantai 18.10.2008 klo 23:50 - Johannes Remy

Kirjoitin jokin aika sitten blogissani kritisoiden lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien todistamattomien väitteiden toistelua, joihin kuuluvat mielenterveysongelmien kasvu ja vanhempien syyllistäminen niistä.
Sittemmin silmiini on osunut tutkittua tietoa asiasta: Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsaus Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt? (Duodecim 13/2008, s. 1499-1506).

Haastattelemalla noin tuhatta 8-9-vuotiasta lasta on vertailtu tilannetta vuosina 1989, 1999 ja 2005. Lapsia koskevia vastauksia on pyydetty lasten itsensä lisäksi myös heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan.
Tulosten mukaan tyttöjen masennus olisi lähes kaksinkertaistunut 1989-2005, kun taas poikien kohdalla ei ollut havaittavissa vastaavanlaista muutosta. Aktiivisuus- ja tarkkavaisuushäiriöitten määrässä ei havaittu muutosta. Vanhempien vastausten perusteella poikien häiriökäyttäytyminen vaikuttaisi sen sijaan merkittävästi laskeneen mainittuna aikana.

Lasten psyykelääkitys on kuitenkin kasvanut suhteettomasti jopa verrattuna tyttöjen masennuksen mahdolliseen lisääntymiseen.
Keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle. Santalahti ja Sourander toteavatkin lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja

Lue lisää »

– Anonyymi (ei varmistettu)

maanantai 14. helmikuuta 2011

KARKAILEVAT LAPSET/NUORET

Llisää netissä haulla > karkailevat lapset <.

Kun keskenkasvuiset lapset/nuoret karkailevat, heidät huostaanotetaan, pistetään kuriin ja järjestykseen, rangaistaan. Pahimmassa tapauksessa lääkityksellä tukahdutetaan tunteet ja estetään asioiden terapeuttinen käsittely.
Opetetaan jopa bentsojen väärinkäyttäjäksi.

Kun lapsi karkaa on se avunhuuto ja johtuu se aina ahdistuksesta ja turvattomuudesta. Hän on joutunut traumaattisen kohtelun, väkivallan kohteeksi ja ahdistunut lähes paniikkiin.

Huostaanotto on hänelle usein uusi traumaattinen kokemus riippuen siitä onko paikka, josta hänet on huostaanotettu turvallisempi vai turvattomampi kuin uusi sijoituspaikka.

Tämä voi johtaa toistuviin karkumatkoihin ja vaara huumeiden käyttöön karkumatkoilla lisääntyy.
Nuorella vielä aikuistumattomalla lapsella on seitsemän vaihtoehtoa ratkaista ylipääsemätön ahdistus jos häntä ei terapeuttisesti auteta ja kuunnella.

1. Hän karkaa fyysisesti pois ahdistavasta tilanteesta mihin tahansa.
2. Hän karkaa psyykkisesti sairastumalla psykoosiin.
3. Hän karkaa psyykkisesti juomalla päänsä täyteen.
4. Hän karkaa psyykkisesti nauttimalla mitä tahansa huumaavia pillereitä.
5. Hän karkaa psyykkisesti ottamalla huumeita
6. Hän karkaa psyykkisesti ja fyysisesti tekemällä suicidin.
7. Hän vetoaa avunhuutona ympäristöönsä psyykkisesti demonstroimalla suicidia viiltelemällä tms
.
Mitä muita vaihtoehtoja hänellä on?
Miten aikuisten ja yhteiskunnan tulisi auttaa tällaista lasta?
Kerro mielipiteesi!
Rankaiseminen lisää ahdistusta, se ei ainakaan toimi. Karkaaminenhan on hätähuuto eikä rikos. Rankaiseminen näyttää huonosti tehoavan rikoksiinkin.
--

– Anonyymi (ei varmistettu)