Analoginen askel
Puoleen vuoteen en kuunnellut radiota radiovastaanottimesta ollenkaan. Kotona nautin radioni televisiosta: aamun YleX-annoksen kuuntelin Yle KaX -ruudusta kakkoselta, ja jos ilta venyi, yöradio jatkoi siitä, mihin TV-lähetykset lopettivat.
Tänään kaivoin työhuoneessani esille vanhan ularadiovastaanottimen, jonka muistaakseni sain lahjaksi Salovaaran Paulalta jokin Radio Ainoon liittyvän juhlan yhteydessä. Terveisiä vain, tuossa se nyt huudattaa Ylen aikaista.
On se radio sitten ihmeellinen keksintö. Ei tarvitse kuin panna virta päälle ja siellä ne juttelevat ja soittavat musiikkia! Välillä näiden podcastien ja streaming - palvelujen kanssa äheltäessä tuntuu siltä, että tuskastuttavan pitkä on vielä meillä matka tavallisen radion käytön helppoustasoon.
Pitäisi kai osata olla kärsivällinen ja suhteuttaa näitä digitaalisen radion synnytystuskia historialliseen kontekstiin. Ei tainnut se analogisen radion alkuhistoriakaan mitään
massasuosion voittokulkua olla?
[inline:2] | [inline:1] |
[Kuvat: analoginen ja digitaalinen]