SVT aloittaa omalle koneelle ja kannettaviin päätelaitteisiin kuten iPodeihin ladattavien ohjelmien tarjoamisen ensi viikolla (SVT först med podd-tv). Palvelu toimii samalla periaatteella kuin podcasting, nyt mukana vain on myös kuva.

Podd-TV palvelee yleisöä antamalla vapauden nauttia TV-ohjelmat missä ja milloin itselle sopii. Perinteisesti on demand - ohjelmia on tarjottu streaming - eli ns. suoratoistomuodossa, jolloin ohjelmaa toistettaessa on ollut oltava yhteydessä palvelimeen, jolla tiedosto sijaitsee.

YLE on kokeillut video-podcast-palveluja uutis- ja ajankohtaissisällöillään toisesta lähtökohdasta - emme ole toistaiseksi ole tarjonneet TV-ohjelmia omalle koneelle ladattavaksi, vaan meillä on keskitytty pilotoimaan ultrakevyttä reportterituotantoa - millaista lisäarvoa liikkuva kännykkävideojulkaisu voisi tuoda toimittajan työhön. Esimerkkejä löytyy mm. Katri Makkosen Kotona maailmalla -blogista.

Saelli kirjoitti eilen podcastien aikatauluongelmista (Podcastien julkaisua nopeutettava): "Olen tilannut muutaman Ylen podcastin sillä ajatuksella, että saan ne tien päälle mukaan jotta niitä voi kuunnella esim. bussissa. Tämä systeemi ei kuitenkaan käytännössä toimi, koska podcastit tulevat nettiin niin myöhään. Esimerkiksi tänään Ykkösaamu tuli päivällä klo 13 ja Sanomalehtikatsaus klo 13.30. En tiedä mihin aikaan nuo ohjelmat tulevat radiosta, mutta uskoisin että paljon aikaisemmin. Jos näitä ohjelmia ei saa mukaansa lähtiessään aamulla kotoa, ne ovat vähän höydyttömiä.

Saelli kiinnitti huomiota ihan oikeaan ongelmaan. Koska podcastien julkaisu ei ole samalla tavalla puoliautomatisoidusti kiinni radion julkaisujärjestelmässä kuin perinteiset suoratoistomujotoisina julkaistavat (streaming) audio - jutut, vaan vaatii käsityötä, aikataulun kanssa tulee paineita. Podcasteja julkaisevat kanavien nettitoimittajat, ja koska heillä on muutakin julkaistavaa kanaviensa nettisivuille aamupäivän mittaan, podcastit eivät ehdi nettiin ihan heti lähetyksen jälkeen.

Ajan kanssa saamme podcast-julkaisunkin kiinni radion tuotantojärjestelmän kylkeen, mutta vähän aikaa menee vielä tällä lailla, siitä pahoittelut.

Tämä on mainos. Katri Makkonen ja Elina Yli-Ojanperä pitävät tänään Yhden illan videoblogia Ison Pajan vaalilähetyksen tiimellyksestä ja ehdokkaiden vaalivalvojaisista. Mitä tapahtuu vaalilähetyksen ja vaalitunnelman reuna-alueilla? Mikä ei välity kotikatsomoon? Entä kun kamerat suljetaan ja poliitikot riisuvat tv-ilmeensä?

Blogin kirjoittamisessa on hirmuisen viehättävää se, että sillä voi jättää jälkiä itsestään ja ajattelustaan niin sanotusti "for the record". Blogissa voi täysin hyödyntää sitä "sanokaa mun sanoneen" - tekijää. Perässähiihtäjä-blogissaan Helsingin Sanomien Unto Hämäläinen on iskenyt juuri tähän saumaan vaaliveikkauksellaan. Sille suurelle enemmistölle suomalaisista netin käyttäjistä, jotka eivät pidä omaa blogia, on herkullinen mahdollisuus tällä tavoin organisoidusti käydä jättämässä oma kommenttinsa. Voi sitten aikanaan hehkuttaa todistetusti olleensa oikeassa.

On tällaisessa verkkojulkisuuden todistusvoimassa tietysti kääntöpuolensakin.

Steve Outing kirjoittaa journalistien Poynter-sivustolla jutussa "Leaders From the MySpace Generation", että ns. "Myspace - sukupolvi" on huomattavan huoletonta yksityisyytensä varjelemisen suhteen netissä:

"Looking at those sites, it's shocking, really, what people are willing to share. I suspect it's because the profile and networking pages are used mostly by their circle of friends -- and people who create the pages don't fully appreciate that what's online at MySpace and Facebook is available for the world to see."

Vaalitenteistä tulee värikkäitä, kun ruudussa väläytellään presidenttiehdokkaiden vanhoja IRC-galleriakommentteja ja -kuvia.