William Golding: Kärpästen herra

Julkaistu keskiviikkona 30.05.2012 0 128

1920-luvulla nuori William Golding uskoi valoisaan, entistä tasa-arvoisempaan tulevaisuuteen. Mutta toisen maailmansodan raa’at kokemukset murskasivat hänen uskonsa ihmisten hyvyyteen.

William Golding syntyi vuonna 1911 lounaisenglantilaisessa pikkukylässä. Isä Alec, vasemmistolainen luonnontieteilijä, opetti samassa koulussa jota nuori William kävi. Vaikka äiti Mildred pysyikin kotona hoitamassa lapsia, ajoi hän näkyvvästi naisten oikeuksia tukemalla avoimesti suffragettien toimintaa.

19-vuotiaana Golding aloitti luonnontieteiden opiskelun Oxfordin yliopistossa, mutta vaihtoi pari vuotta myöhemmin kirjallisuustieteeseen. 23-vuotiaana yliopistosta valmistuneen nuorukaisen ensimmäinen runokokoelma julkaistiin samana vuonna 1934.

Naimisiin William Golding meni vuonna 1939, kun muualla Euroopassa kuohui. Joulukuussa 1940 myös Golding osallistui sotaan ja liittyi Kuninkaalliseen laivastoon. Sodan loppuun asti palvelleena hän yleni luutnantiksi, mutta sotakokemukset muuttivat miestä pysyvästi. Hän kyseenalaisti isältään omaksumansa optimistisen, tieteellisrationaalisen maailmankatsomuksen. Golding näki nyt ihmisen petona. Esseessään hän totesi ihmisen tuhovimman luonnollisena itsestäänselvyytenä: ”ihminen tuottaa pahuutta, aivan kuten mehiläinen tuottaa hunajaa”.

Sodan jälkeen Golding toimi opettajana ja kirjoitti tekstejä, joita yksikään kustantaja ei halunnut julkaista. Myös Kärpästen herra palautettiin useilta kustantajilta, kunnes vuonna 1954 tämä Goldingin esikoisromaani näki päivänvalon. Se oli välittömästi menestys. Sodanjälkeisessä, pelonsekaisessa maailmassa Kärpästen herra herätti valtavasti kiinnostusta. Siitä tuli yksi 1950-luvun suosituimmista romaaneista.

Kirja voidaan nähdä eräänlaisena vastateoksena R.M. Ballantynen suositulle Korallisaari-nuortenromaanille. 1800-luvulla kirjoitetussa Korallisaaressa teini-ikäiset pojat haaksirikkoutuvat autiosaarelle, joka paljastuu unelmien täyttymykseksi, paratiisiksi. Pojat ovat lempeitä toisilleen ja konflikteja syntyy ainoastaan saareen saapuvien muiden ihmisten kanssa. Kärpästen herrassa Golding on kääntänyt asetelman päälaelleen: pojat joutuvat helvettiin, joka syntyy heidän omista teoistaan. Peto elää ja voi hyvin - lasten omissa mielissä.

Alas ammutusta lentokoneesta selviää hengissä ainoastaan 6-12-vuotiaiden poikien ryhmä. Yhteiselo valtameren autiosaarella alkaa hyvin: johtaja valitaan demokraattisesti ja kaikilla on yhteinen päämäärä: pelastuminen. Rakennetaan suojaavia majoja. Metsästetään ruokaa yhteiseksi hyväksi. Kerätään polttopuita ja pidetään nuotiota yllä taukoamatta, jotta mahdollisesti ohikulkeva laiva huomaisi savun ja hakisi pojat turvaan.

Valittu johtaja Ralph kuitenkin huomaa, että ryhmän pitäminen tyytyväisenä, yhteen hiileen puhaltavana tiiminä, on hankalaa. Aggressiivisempi poika, kuoronjohtaja Jack, haastaa Ralphin. Sanaharkat kehittyvät riidoiksi. Porukka jakautuu kahdeksi, Ralphin ja Jackin johtamaksi ryhmäksi. Jackissa herää sadistisia tunteita. Autiosaari on kuin keskitysleiri; nuoret pojat vankeja ja vanginvartijoita. Jackin ennen sivistynyt ja hyväkäytöksinen kuoro muuttuu verenhimoiseksi villi-ihmisten armeijaksi.

Teksti: Olli Laine, Yle Kulttuuri

Kirjasarjan ensimmäisessä jaksossa 31.5. kehitysministeri Heidi Hautala keskustelee William Goldingin romaanista Kärpästen herra.  

William Golding:

• syntyi 19.9.1911 Newquayssa, Englannissa
• kuoli 19.6.1993 Perranarworthalissa, Englannissa
• toisen maailmansodan kokemukset synnyttivät pakonomaisen tarpeen kirjoittaa
• Booker-palkinto 1980, Nobelin kirjallisuuspalkinto 1983

Lisää: 10 kirjaa vallasta