Stradassa 5.3.

Julkaistu maanantaina 26.07.2010 0 91

Kulttuurien yhteentörmäys

Kuka haluaa olla rasisti, kysytään Stradassa.

Mukana muun muassa poliitikko ja blogikirjoittaja Jussi Halla-aho ja Aurinkoteatterin ohjaaja Juha Mustanoja.

Lisäksi valokeilassa ovat näyttelijä Taneli Mäkelä ja Ryhmäteatterin uusi näytelmä Euroopan taivaan alla.

Metsänpoika ei voi ymmärtää tundranlasta

Anastasia Lapsuin ja Markku Lehmuskallion uudessa elokuvassa suurvalta lompsii pikkutytön identiteetin yli. Elokuvassa Neko-tyttö joutuu kouluun, jossa kieli, nimi ja tavat vaihdetaan lukutaitoon.

Elokuva on fiktiota, mutta tarina on tosi. ”Se teki kipeää lapsille, ja se kipu meni minun sukupolveni läpi”, Lapsui kertoo Sannalle, mutta jatkaa: ”Toisaalta saimme koulutuksen, sivistyksen."

Kulttuurien kohtaaminen yhteiskunnassa ei ole helppoa, mutta ei se helppoa ole kodinkaan piirissä. Markku Lehmuskallio ja Anastasia Lapsui ovat eläneet yhdessä kaksikymmentä vuotta.

”Anastasia on tundranlapsi ja kasvanut siihen kulttuuriin. Minä taas olen metsänpoika, ja kasvanut tähän kulttuuriin. Emme me koskaan ymmärrä täysin toisiamme, mutta me arvostamme toisiamme”, Lehmuskallio sanoo.

Afrikan todellisuutta

"Länsimaisen hyvinvoivan ihmisen ja Sambian katulasten todellisuus ovat niin kaukana toisistaan, etteivät ne edes törmää."

Kirjailija ja dokumentaristi Elina Hirvonen asui Sambiassa 2007-2009 miehensä YK-komennuksen myötä. Hirvonen kirjoitti toista romaaniaan ja oli mukana sambialaisen elokuvan kuvausryhmässä. "Teimme maan elokuvahistorian toista pitkää elokuvaa nimeltä Suwi", Hirvonen sanoo. Sekä elokuvassa että romaanissa yhtenä aiheena ovat Sambian katulapset.

"Seurasin voimattomana, kun katulasten hoitokotiin tuotu 14-vuotias tyttö kuoli HIV-viruksen aiheuttamaan syöpään. Muutaman kuukauden ajan hän sai kuitenkin leikkiä ja olla turvassa ensimmäistä kertaa elämässään." Hirvonen omisti romaaninsa Kauimpana kuolemasta tuolle tytölle, Susanille.

Hirvonen törmäsi Sambiassa länsimaisen ja afrikkalaisen todellisuuden eriarvoisuuteen päivittäin: "Jos sairastuin, tiesin pääseväni hyvään hoitoon. Toisin oli asiat afrikkalaisilla ystävilläni, joiden vakuutukset eivät riittäneet asianmukaisiin lääkäripalveluihin. Oli ilmiselvää, että olimme erilaisten mahdollisuuksien äärellä", Hirvonen kertoo.

Lisää Stradaa