Monika Fagerholm: Lola ylösalaisin (2012)

Julkaistu maanantaina 22.07.2013 0 27

Kirjailija Monika Fagerholm lukee innokkaasti rikoskirjallisuutta: ”Mielestäni parhaat nykyromaanit ovat trillereitä. Tavallinen romaani on epäonnistunut yhteiskuntakritiikin esittämisessä.”

Monika Fagerholm syntyi keväällä 1961 Helsingissä, diplomi-insinöörin ja kirjastonhoitajan toiseksi lapseksi. Hän varttui Puotilassa, juuri rakennetussa itäisen Helsingin kerrostalolähiössä. Isä oli erittäin hiljainen, äiti taas joko puhui jatkuvasti tai luki lapsille kirjaa. Isän nelikymppisenä saama sydäninfarkti murensi perheen talouden ja synkisti tunnelman. Aiemmin vilkas Monika muuttui 9-vuotiaana ujoksi ja sulkeutuneeksi. Tyttö ei viihtynyt myöskään koulussa, ei lukiossakaan, vaikka kirjoittikin keväällä 1980 kuusi laudaturia.

Nuori nainen suuntasi Helsingin yliopistoon opiskelemaan psykologiaa. Eräässä oppikirjassa lainattiin runsaasti Dostojevskia. Klassikoiden sitaatit sytyttivät kaunokirjallisen lukuinnostuksen: ”Dostojevski pelasti elämäni”, Fagerholm sanoi myöhemmin. Kun valmistuminen häämötti, hän ymmärsi, ettei pystysi psykologina auttamaan muita ihmisiä koska omankin elämän solmuja oli vielä selvittämättä. Monika vaihtoi kirjallisuusopintoihin ja aloitti boheemin elämän: ystävät ja baarit, alkoholi ja elämä tuntuivat hyvältä.

25-vuotias Fagerholm muutti Ruotsiin vuodeksi ja kävi siellä kirjailijakoulun. Vuonna 1987 hän palasi Suomeen ja kirjoitti novellikokoelmat Sham ja Patricia. Esikoisromaani, Underbara kvinnor vid vatten, oli hänen läpimurtonsa. Kirja oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi, ja Claes Olsson ohjasi kirjan pohjalta elokuvan. Romaani on käännetty yli kymmenelle kielelle. Fagerholm on paikoin jopa tunnetumpi ulkomailla kuin Suomessa; Ruotsissa hän on voittanut arvostetun August-palkinnon ja Amerikassa megajulkkis Oprah Winfreyn O-lehti hehkutti kirjailijan Amerikkalainen tyttö -romaania.

Fagerholmin romaaneissa naiset ovat voimakastahtoisia toimijoita. Kirjailija korostaa haluavansa luoda naishahmoja, joihin myös mieslukijat voivat samastua. Jännäreitä rakastava Fagerholm lukee myös True Crime -teoksia, jotka kertovat todellisista rikoksista, yleensä murhista. Tarinoiden rikolliset ja uhrit ovat tavallisia köyhiä valkoisia amerikkalaisia. Fagerholmin mielestä kirjallisesti heikohkojen True Crime -kirjojen yhteiskuntakuvaus voi olla jopa parempaa kuin romaanien. Rikoskirjojen lukeminen synnytti Fagerholmissa halun kirjoittaa oma rikoskirja.

Amerikkalaisen tytön ja Säihkenäyttämön jälkeen Fagerholm kirjoitti kolmannen rikosromaaninsa Lola ylösalaisin. Tarina kerrotaan kahdessa aikatasossa. Vuonna 1994 seurataan Lattaniemi-nimisen kuvitteellisen suomenruotsalaisen rannikkokaupungin teini-ikäisten elämää. Ensin kuolleena löytyy nuori mies, sitten nuori nainen. Melko pian tapoille löytyy yhteisön hyväksymä selitys ja väkivaltaiset teot unohtuvat. Lähes pari vuosikymmentä myöhemmin, vuonna 2011, tapahtumat nousevat ajankohtaisiksi kun aikuistunut porukka tapaa pitkästä aikaa toisensa.

Keskiössä ei ole poliisi tai etsivä, vaan romaani seuraa katastrofin ympärillä eläneiden ihmisten tunteita ja ajatuksia. Luonnollisesti kaikki pohtivat kuka murhasi ja miksi. Lukija saa informaatiota vähän kerrallaan; hän selvittää rikosta yhdessä tarinan hahmojen kanssa.

Kirjassa lapsia jututtava myymäläetsivä toteaa, että totuuden jäljille pääsee ainoastaan kuuntelemalla, ei nokkelalla ajojahdilla: ”Jos siis tosiaan haluaa tietää, ei vain vahvistaa omia käsityksiään, on oltava se joka kuuntelee loputtoman kärsivällisesti ja yrittää vain pikkuruisin välikysymyksin johdatella puhetta haluamaansa suuntaan.” Mysteerin lopullinen ratkaisu selviää niin ikään – kuuntelemalla.

Yksityiselämässään Monika Fagerholm kävi läpi suuren muutoksen tammikuussa 2003: hän hylkäsi elämän mittaisen orjuuttajansa, alkoholin. Raitistuttuaan kolme rikosromaania kirjoittanut Fagerholm meni naimisiin 47-vuotiaana ja rakensi miehensä kanssa omakotitalon. Maaseudun rauhassa viihtyvä kirjailija harrastaa, kenties kauhutarinoiden vastapainoksi, matematiikkaa ja ompelemista.

Teksti: Olli Laine, Yle Kulttuuri

Lisää: 10 kirjaa rikoksesta