Gibi: 70-luku oli elämänkouluni

Julkaistu perjantaina 31.05.2013 0 41

Jännitys kasvaa, Lomamatka 70-luvulle ensi ilta lähestyy. Mielenkiintoista nähdä, mitä tämä kaikki tuo tullessaan.

Kuvausten jälkeen elämäni on jonkin verran muuttunut. Olen tavannut uusia ihmisiä. Työtä riittää, joskus liikakin. Olen matkustanut jonkin verran – Pariisi, Tartto, Milano.

Edelleen pienoismalliharrastus vie osan vapaa-ajastani – kirpputorikierroksia unohtamatta. Kohta on aika ottaa esille myös kesän menopelit.

Mutta.

Rikas, rakas, raskas, surullinen 70-luku. Tämä vuosikymmen, nuoresta iästäni huolimatta, on ollut se aika, joka on kasvattanut minut. Silloin en ollut koskaan oikeastaan lomalla.

Tuntuu hassulta, että vasta 2012 pääsin ensimmäisen kerran lomamatkalle 70-luvulle, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Heti koulu jälkeen ja kesällä työ kutsui. Perheemme oli köyhä, äiti ei pystynyt elättämään koko perhettä yksin, isä oli sairas ja työkyvytön.

Olin leipurin apulainen, lihakauppiaan apulainen, tarjoilija, huoltomies. Muistan edelleen häpeän, surun, joskus vihankin.

Malcesine on kylä, jossa oli syntymäkotini on/oli, iso turistikeskus, paljon hotelleja, ravintoloita ja kahviloita. Tehtäväni oli jakaa liha ja leipä kasseja ympäri kylään. Aina kun joku lomaileva koulukaverini tuli vastaan, menin piiloon. Hävetti – miksi olin niin köyhä?

Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että tämä elämänkoulu oli kasvattanut minut, olin oppinut kantamaan oman vastuun, olin oppinut perusarvot, elämänarvot, ihmisarvot ja ennen kaikkea: Jos haluat jotain, se täytyy itse ansaita. Silloin ostin itselleni ensimmäisen polkupyörän ja sittemmin ensimmäisen mopon.

Kun 70-luku oli loppumaisillaan, isän kuoleman jälkeen (1979), oli aika siirtyä perheen pääksi. Tuolloin Italiassa oli vielä tapana, että vanhin poika astuu Isän tilalle.

Tuntuu oudolta kun mietin että Isä oli kuollessaan minun ikäinen. Aika usein Hän on mielessäni: Kiitos Isä, että annoit minulle elämän.

Tämä oli minun 70-lukuni. Sitten tuli 80-luku, mutta on jo eri tarina. 

Mutta.

Lomamatka 70-luvun kuvaukset on ollut minulle ainutlaatuinen kokemus. Joskus raskas, mutta ennen kaikki hauska. Uusia ihmisiä, hassuja vaatteita ja hauskoja menopelejä.

Pelkästään pompannapin ajaminen oli oma tarinansa, mutta pienen tottelun jälkeen kaikki alkoi mennä sujuvasti. Kaikki tämä kuitenkaan ei olisi onnistunut ilman teidän fantastista ja kovaa ammattitaitoa. Olimme 8 päivän aikana kun iso perhe.

Kiitos Johanna, kiitos Rami, kiitos Petrus – ja tietysti kiitos kaikki muut!

Gi.Bi.

Muualla verkossa

Lomamatka 70-luvulle