YLE Radio 1

RSO:n konsertti. 10.12.
Elliott Carter:"Three Illusions".
Vanhakin nyt nuortuu, kuin lapsi leikkimään. 100 vuotias oli tämän tehnyt 96 vuotiaana.
Tässä oli muotoa ja imua. Muistutti Webernin pistemusiikkia. Kuuntelin korvakuulolta.
Hyvällä maulla tehty tutti suussa pyörätuolissa sävellyskoneella.
D.Shostakovitsh:"Juutalaista kansanrunoutta, sarja sopraanolle, altolle, tenorille ja orkesterille".
Erinomainen sävellys ja esitys.Mikä suunnaton voima oli persoonallisella melodialla ja yksinkertaisella orkestroinnilla.
Suomessa oli kauan, kauan sitten nuoria vihaisia miehiä. Oli Esa-Pekka, Magnus Lindberg ja taisi siinnä joku
muijakin olla. Shostakovitsh oli täyttä paskaa. Jannen pöllähtänyttä näyttämömusiikkia ei pitäisi enään esittää.
Esa-Pekka sanoi nuoruuden itsevarmuudella:"Koskaan en tule kapelimestarina Shostakovitshia johtamaan".
Musiikinhistoriaa ei tehdä päiväperhojen mukaan. Aika valitsee klassikot myös 1900-luvulla.
Shostakovitshin teoksia on kantaohjelmistossa kaikkein eniten.
TTA.

RSO. 19.12.2008.
J.S.Bach ja Anton Webern:"Ricercar",
Kumpikin tekivät kirjoituspöytä-musiikkia persoonallisesti.
Franz Liszt:"Kehdosta hautaan, sinfoninen runo".
Ei tässä "Kehdosta hautaan" rahanperässä juostu, kuten Suomalaiset juoksevat rahanperässä ja ruikuttavat ja ruikuttavat ja ruikuttavat rahaa. En ole koskaan tätä kuullut. Varsin elävää musiikkia. Kovasti 1900-luvun alkupuolen säveltäjät ovat ottaneet vaikutteita, Bela Bartok, Stravinski, Sibelius ym.
Ehjä kokonaisuus, mutta ei mikään merkittävä sävellys.
Tapani Länsiö:"Elämän lauluja". Kantaesitys.
15 lyhyttä laulua. Solistina baritoni Gabriel Suovanen. Hyvällä maulla tehty ja orkesterisatsi oli riittävän ohut.
Tietysti lyömäsoitin kioski oli suuri ja peitti joskus laulun. Sanat olisi saannut kuulua selvemmin. Kun perinteellinen melodia on näinkin korostunut, pitäisi persoonallisuutta kehittää. Kun miljoonia melodioita kuulee, niin erottuuko siinä "Tapsantahdit". Taisi olla Länsiön parhaimpia sävellyksiä puutteista huolimatta.
Tuntui kuin Sibelius Akatemian lehtori Tapani Länsiö opettaisi oppilailleen:
"Älkää tehkö kuten minä tien, vaan tehkää kuten minä opetan".
TTA.

Musica nova. Helsinki 2009.
Helsingin kaupunginorkesteri. 12.02.
Charles Wuorinen:"Sinfonia nr.8".
Toisen polven amerikansuomalainen. 71 vuotias. Kovasti on tullut musiikkipalkintoja. Tälläistä karmean teoreettista musiikkia kirjoitti Schoenberg 100 vuotta sitten. 50- ja 1960-luvulla kirjoitettiin dodekafonisesti ankaran sarjallistamusiikkia. Wuorisen musiikki on teoriaa, teorian perään. Ei tässä kuulovaikutelmaa tarvita.
Yle Radio I. Nykymusiikin klassikko.
Vuoden tämä ohjelma on pyörinyt. Kuka nämä muka "klassikot" valitsee? Ylen toimittajat, Sibelius-Akateemian opettajat tai Saksalais-Juutalainen musiikkikäsitys?
90% nämä sävellykset ovat effektimusiikkia, soitinsirkusta tai minimaali-typeryyttä, eli sivistyneesti sanottuna "Täyttä paskaa". Eivät nämä ole 1900-luvun jälkipuoliskon klassikkoja. Aika-perspektiivi on liian lyhyt.
Gorecki:"Sinfonia nr.3".
Tunnin kestävä sinfonia vuodelta 1976. "Surullisten laulujen sinfonia".
Tämä on jo klassikko. Kyllä Suomalaiset säveltäjänerot ovat kateellisia.
"Miksen minä piru vieköön hoksanut tätä tehdä".
TTA.
http://www.youtube.com/watch?v=JEaF873V ... re=related

"Tunnin kestävä sinfonia vuodelta 1976. "Surullisten laulujen sinfonia". Tämä on jo klassikko. Kyllä Suomalaiset säveltäjänerot ovat kateellisia."

Eivät kaikki. Esimerkiksi Hakolan klarinettikonsertto lainattuine tyyleinen on saavuttanut suurta suosiota kaikkialla. Viimeksi la Scalassa (sic!).

http://www.amazon.com/Kimmo-Hakola-Clar ... B000CQNVSK

16.04.2009.Helsingin kaupunginorkesteri.
Arvo Pärt:"Sinfonia nr.4".
Olen raivoissani. Arvo Pärt on vinksahtanut Virolaiseen jälkiviisauteen, ja suunnattomaan Venäjä-vihaan.
Tämä sinfonia on omistettu muka Hodorkovskille,sorretulle politiikan uhrille.
Mihail Hodorkovski. Syntynyt 1963. Venäjänjuutalainen rikollinen.
Kun Neuvostoliitto hajosi, Hodorkovski ryösti Neuvostoliiton kansallisomaisuutta, suuria öljykenttiä ja kaasukenttiä.
Näitä miljardööri-ryöstäjiä kutsutaan Oligarkeiksi. Hodorkovski järjesti huijaus-säätiöitä yhteistyössä yhdysvaltalaisen
Amocon firman kanssa. Lopulta he saivat Venäjän suurimman Jukos-öljy-yhtiön haltuunsa.
Hodorkovski, tunnetuin Oligarkki istuu vankilassa, syytettynä Valtion omaisuuden kavaltamisesta, miljardien dollareiden rahanpesusta, maanpetturuudesta, ynnä muuta.........................
Sitten musiikin arvosteluun. Arvo Pärt: Sinfonia nr.4.kestää 40 minuuttia.
Tämä sinfonia on dementoitunutta, harvinaisen tylsää musiikkia.
TTA.

Tätä voidaan jo pitää päivän parhaana.
Tyyppi selittää ummet ja lammet näkemyksestään Hodorkovskin suhteen, eikä loppujen lopuksikaan sano mitään siitä, mistä olisi pitänyt -eli Pärtin teoksesta.
Eipä silti, en sano minäkään. Mutta se taas johtuu siitä, etten ole mainittua teosta kuullut. Muuta Pärtiä kylläkin ja sen perusteella pidän häntä hyvinkin elinvoimaisena ja oivaltavana modernistina, jonka sävelkielestä voi niin halutessaan lukea melkein mitä tahansa. Ja myös olla lukematta, kuten kaikki me, jotka kuuntelemme musiikkia sävelkielen vuoksi, tietysti teemmekin.

Olen olllut lukevinani hänen sävelkieltään nimitettävän uusyksinkertaiseksi ja aika hiljaiselta ja taukojen keskeyttämältä sinfonialta se kuulosti joistakin lyömäsoitinefekteistä huolimatta ilman mitään huomattavaa actionia rytmisestä draivista puhumattakaan.

RSO:n konsertti. 20.05.2009.
Magnus Lindberg:"Graffiti".Orkesterille ja kamarikuorolle. Kantaesitys.
Tekstinä on seinäkirjoituksia 2000 vuoden takaa Pompeijistä. Esimerkkejä:
"Barco, painu hiiteen".
"Rosvot ulos, kunnolliset sisään".
"Tällä paikalla Harpocras sai Draucalta hyvän panon yhdellä denaarilla"
Tästä tekstistä Magnus Lindberg teki vakavaa, arvokasta musiikkia. Jonkinlaista sordinoitua Magnusta. Partituurissa ei ollut liikaa nuotteja. Kuulovaikutelma oli enemmän tonaalinen kuin atonaalisia sävelmassoja. Itämaista tematiikkaa. Paljon kvinttejä. Banaalisuuttakin yritettiin, jonkinlaisia renkutuksia.
Kun sävellys alkoi junnaamaan, ideat tuntuivat loppuvan, seurasi yllätys. Alkoi D-ääni soimaan vähitellen vaimentuen.
Tämä oli sitaatti Alban Berg, Wozzeck oopperasta, jossa H-ääni alkaa hiljaisuudesta vähitellen voimistumaan forteksi.
Loppupuolella oli Magnukselle harvinaisia pastoraali-tunnelmia. Teos kesti puoli tuntia.
Lamasta huolimatta Magnus räjäytti musiikkipankin. Tämä on mestariteos, joka leviää globaalisesti maapallolla
ja vähän muuallakin.
TTA.

Verkkolehti Amfionissa on käynnissä sunnuntaihin asti kirjoituskilpailu, jonka aiheena on kirjoittaa arvio eilisestä (20.5.) RSO:n konsertista.
http://www.amfion.fi

Tapiola Sinfoniettan konsertti. 27.05.2009. ( Radio )
Riikka Talvitie:"Konsertto kitaralle ja orkesterille". Kantaesitys.Solisti Petri Kumela kitara.
1960-luvulla tälläistä ns.musiikkia kutsuttiin "Lastentarhamusiikiksi".
Tässä Talvitien tekeleessä oli pikkuinen lelu, jolla uikutettiin kitaraa. Kuinka monta sukupolvea Suomalaiset jaksavat tehdä effektimusiikkia ja soitinsirkusta ? Kitarakonserttojakin on tehty 1970-luvun jälkeen kolmisenkymmentä, kaikki persoonattomia päiväperhosia.
Muuten 1950-luvulla lapsuudessa itseopiskelin klassillisen kitaran. Kun Suomesta ei saannut nuotteja, tilasin Tukholmasta
Heitor Villa-Lobosin etyydit ja preludit. Tein jopa kolme Kitarakonserttoa 50-luvulla, joten kitaran mahdollisuudet tunnen.
Riikka Talvitien sävellyksessä voidaan kysyä, missä se kitara luurasi, mitä se kitara siellä teki
Partituuri oli varmaan komea, mutta kuulovaikutelma oli älyttömän tylsä.
TTA.

Hauskaa, että musiikista häiriintynyt ystävämme Hollolasta jaksaa kommentoida radiosta kuulemiaan elämyksiä. Varsinkin, kun tässä topicissa -jossa siis otsikoinnin mukaan käsitellään Radion Sinfoniaorkesterin edesottamuksia- ei aiemmin ole Tapiola Sinfoniettasta mitään puhuttukaan...

Tukhoman kuninkaallinen filhamonnen orkesteri, jos muistan orkesterin nimen oikein, esitteli Rolf Martinsonin konserton orkesterille joka taidokkaassa myöhäisromanttisessa sävelkielessään on vaikuttavinta "nykymusiikkia" jota ehkä koskaan olen milloinkaan missään kuullut. Ekspressiivisen laulavassa taidokkassa jälki-delianisessa meodisessa tyylissään. bravo ja aplodit pohjanlahden tuolle puolen.

Kuuliko kukaan teistä Mikko Heiniön Kuukonserttoa suorassa lähetyksessä radion kanavilta? Harmittaa että unohdin kuten eilen Aarre Merikannon sellokonserton mutta olisi mukava kuulla se josklus uusintana. Kertokaa kommentteja ja tuntoja konsertista.

Eikös nuo tuoreet konsertit löydy Areenasta?

Edit: Kyllä siellä piti olla konsertteja, 12 kpl, mutta mitään en saanut esiin. Elävässä arkistossa ei puolestaan ole mitään tuoretta...

Lähdin liikkeelle RSO:n sivulta:
http://www.yle.fi/rso/

Sieltä avasin linkin kuuntele internetissä ja päädyin sivulle:
http://www.yle.fi/rso/rso.asx

Heiniö-keikasta pitäisi olla kyse.

1. yrityksellä Camino kaatui; 2. yrityksellä Camino näyttää lataavan jotain, mutta mitään ei kyllä kuulu.

Semmosta se on kun "julkisen palvelun" YLEn pomona on lipposlainen Microsoftin palkollinen, prrkl.