YLE Radio 1

Ostin tänään auton vetokoukkuun kiinnitettävän polkupyöränkuljetuskoukun, koska minulla on nyt auto jossa on kyseiseen kiinnitystarkoitukseen tarvittava vetokoukku. Pääsen nyt nauttimaan polkupyöräilystä metsäautoteillä ilman ikävystyttäviä polkupyörällä tapahtuvia siirtymätaipaleita, kun hankin pari viikkoa sitten itselleni maastoauton (huom: maasturin, en city-maasturia).

Syy tai itselleni antamani lupa kauan haaveilemani autotyypin hankintaan syntyi sinä päivänä, kun vanhempi tyttäreni sai ajokortin, ja pihamme tyhjeni kaikista siinä majaansa pitäneistä autoista. Sittemmin tavallisesti jokapäiväisessä käytössäni ollut farmarihenkilöauto on tavattu pihaltamme ainoastaan yöaikaan, jos silloinkaan. Ratkaisin autopulan niin, että annoin nykyaikaisen ja turvalliseksi koetun autoni tyttäreni käyttöön, ja hankin itselleni edellämainitun ilmastonmuutosta edistävän bensarosvon.
Pyöräilen mielelläni, mutta koska en ole millään tavalla ekologinen ihminen, vien polkupyöräni pyöräilyreittien äärelle autolla. Syynsä moiseen menettelyyn on myös asuinpaikallani, joka sijaitsee äärimmäisen vaarallisen liikenneväylän varrella.

Mutta nyt... en lähdekään pyöräilemään, vaan harrastamaan toista pahennusta herättävää lajia: trap-ammuntaa. Tiedättehän, sellaista jossa ammutaan haulikolla savikiekkoja tomuksi: saastutetaan maaperää lyijyhauleilla ja bitumia sisältävillä savikiekonsirpaleilla, sekä synnytetään mahdoton äänisaaste ympäristön riesaksi. Lisäksi tuo mokoma tyhjänpäiväinen touhu maksaa paljon, ja edesauttaa rikollisuutta talouksissa esiintyvien ampuma-aseiden muodossa.

[/sarkasmi]

Sitäpaitsi: pyörän saat junaan - kymmenen euroa kilometreistä riippumatta - Intercityihin pitää toki varata paikka etukäteen.

Itse jouduin kipsiin kuudeksi viikoksi kun pikkumukula juoksi isänsä kädestä eteeni. Pakkojarrutus juhannusaattona. Tukka laitettuna odottaen seurakunnan juhannusjuhlaa (kansanlaulukirkko).

Arvatkaa miltä nyt tuntuu viilettää pyörällä! Tänään pääsen toisen kerran saunaan. Aiottu pyöräretki Saarenmaan ympäri piti kyllä perua. Kuorokurssilla riitti ruokatarjottimien auttajia kyllä. Onneksi mukulalle ei käynyt kuinkaan.

Ei fillaria kannata junalla kuskata, ExpressBussilla pääsee paljon halvemmalla ja lisäksi saa nostopalvelun kuljettajalta. Yhtiökohtaisia hintaeroja kyllä esiintyy, mutta kautta linjan bussin hinta-laatusuhde pysyy rautateitä edullisempana.
Paradoksi sinänsä, että edullisimpiin fillarinkuljetuspalveluihin mieltyvin yhtiö on VR-konserniin kuuluva Pohjolan Liikenne...

Tänään piti taas tehdä pieni investointi Cressuun. Uusi lamppu. Maksoi paristoineen noin 7€. Ja vielä YkkösBonuksetkin päälle..

Express Bussissa tuskin myöntävät eläkeläisille puolet hintaa alennusta! Sitäpaitsi Nokialta on hienot junayhteydet. Konnari nostaa pyörän junaan ja muistaakseni huolehtii vaihdot. Ainoa muistettava asia on se, että ripustustelineitä Intercityissä on vain muutamia jotta pitää muistaa varata pyörälle paikka.

Jäi pyöräily tältä kesältä vähälle, kun pikkumukula juoksi (pyörätiellä) kaupan ovelta pyöräni eteen, piti jarruttaa ja nyt on nilkassa rautaa. Kuusi viikkoa kipsissä keppien kanssa (ensimmäinen kipsi oli niin kaunis, että pyysin sen muistoksi). Nyt saa viilettää.

Taitaapi tosiaan olla niin, että EB:ssä eläkeläisalennus on vain 33% peruslipun hinnasta. Meno-paluu-alennus kuitenkin siellä tunnetaan -olkoonkin, ettei kunnon fillaristi sillä tiedolla mitään tee, koska matkahan on ainakin tarkoitus ajaa toiseen suuntaan itse...

Perjantaina tuli rengasrikko. Korjasin sen. Lauantaina uusiutui. Olin varma, että vika oli minun huonon korjaukseni. Vaan eipä ollutkaan, samaan kumiin oli tullut toinenkin reikä.
Tänä aamuna oli gummi taas tyhjänä lähtiessäni liikkeelle. Ilma sentään pumppaamalla pysyi sisällä parin kilometrin verran. Yllätys oli melkoinen, kun havaitsin lounasaikaan, että samassa renkaassa oli neljän vuorkauden sisällä jo kolmas reikä.
Seuraavalla kerralla menee sitten uuden sisäkumin hankinnaksi.

Jatkuvat rengasrikot viittaavat paremminkin ongelmaan päälirenkaassa kuin sisärenkaassa. Jos se ei ole loppuun kulunut, niin itse etsisin siitä kiveä, lasinsirua tai muuta, joka nuo sisärenkaat puhkoo. Tai ainakin silloin, jos reiät ovat ulkojaidalla.

Aiheellinen vihje ja sieltähän se vian aiheuttaja löytyikin.
Toinen ongelma on aiheutunut tuosta uudesta lampusta, se kun tuntuu polttavan paristot loppuun muutamassa tunnissa. Airam PyöräileVille on tuotteen nimi. Kannattaa harkita sellaisen hankkimista. Menen tänään käymään liikkeessä, josta sen ostin, jos vaikka tietäisivät, istä oikeastaan on kysymys...

Liisa Autio kirjoitti:Sitäpaitsi Nokialta on hienot junayhteydet. Konnari nostaa pyörän junaan ja muistaakseni huolehtii vaihdot. Ainoa muistettava asia on se, että ripustustelineitä Intercityissä on vain muutamia jotta pitää muistaa varata pyörälle paikka.

Tampereen asemalaiturille jää sinun pyörä nykysin jos ei asiakas itse palvele itseänsä tässä valtion palvelu-osakeyhtiössä.

VR.FI kirjoitti:Pika- ja taajamajunissa asiakkaan tulee tuoda polkupyörä junan konduktöörivaunuun muun isokokoisen matkatavaran tapaan ja noutaa se määräasemalla junasta. Junanvaihdon yhteydessä pyörä on siirrettävä itse toiseen junaan.

Pyörän lähettäminen postipakettina määränpäähän ei myöskään onnistu. Se pitäisi kuitenkin lunastaa postitoimipaikasta ja miten sinne pääsee, jos ei ole pyörää?

Olisiko niin, että meitä naiseläjiä kohdellaan paremmin. Toki kerron konnareille pyörästäni. Ja vaihdoista. Aina on löytynyt auttaja, enkä itsekään ole ihan avuton.

Maksu pyörästä on siis matkasta riippumatta 10 €. Tosin yhdeltä asemaväliltä ei useimmiten ole mitään peritty.

Joko uskaltaisi talvirenkaat vaihtaa pois?

Kannattais varmaan vaihtaa puhkeamattomiin renkaisiin ralliautojen tapaan,,,,,

- Ainakin täällä Länsi-Helsingin (lue: Espoon suunnalla) pyörätiet ovat niin kuorrutettuja olutpullon sirpaleilla, että renkaita saa muuten olla paikkaamassa harvasepäivä,,,,,

Neuvoo MaraKatti

Viikolla kiertelin läntistä Uuttamaata kevään merkkejä valokuvailemassa. Lohjalla pysähdyin Sammattiin johtavan tien varteen lähelle Puukeskusta ja aikomukseni oli ottaa pari kuvaa koivun latvassa kököttävästä variksenräähkästä. Parempaa kuvakulmaa etsiessäni aioin ottaa pari askelta eteenpäin, mutta onneksi en ehtinyt. Takaapäin, aivan kylkeäni hipaisten minut ohitti aikuinen mies polkupyörällä, mitään merkkiä antamatta, kelloa soittamatta tai edes varoitusta huutamatta. Jos olisin ehtinyt hänen eteensä, niin taitaisin olla nyt lasaretissa tai peräti kappelin kellarissa. Äijä matkoi matkaansa taakseen katsomatta alamäkeen kiihtyvällä vauhdilla. Nopeutta on vaikea arvioida, mutta autoille on paikkalla 40 km/h rajoitus ja tämä reipas pyöräilijä lasketteli ohitse hitaammista autoista. Se tosin on juuri niitä sellaisia paikkoja, joissa itsekin atidan rikkoa nopeusrajoituksia.

Dynamo se olla pitää!

moxu kirjoitti:Toinen ongelma on aiheutunut tuosta uudesta lampusta, se kun tuntuu polttavan paristot loppuun muutamassa tunnissa. Airam PyöräileVille on tuotteen nimi.

Muutenhan fillarilla liikkuminen aiheuttaa "taantuvaa terveyttä": pari kesää pyörän selässä nosti painoa ja heikensi cooper-juoksua. Olen ollut lukioikäisestä alkaen maastocooperissa kolmen tonnin kunnossa, mutta nyt on parissa vuodessa tapahtunut romahdus. Kohta olen yhtä huonossa kunnossa kuin nykypäivän alokkaat. Mikä häpeä. Fillari ei tietenkään ole ainoa syy: kuukauden sairastelun perään on pidettävä toinen kuukausi luppoa, joten painohan siinä nousee. Ei tässä heinillä eletä edes sängynpohjalla.

Voi pojjaat! Joulukuusta tammikuuhun on aikaa. Olen ollut virusten villinnyssä Nokialla, yhdesti tammikuussa pääsin pyörällä kuorojen harjoituksiin, viimeinen iski todella. Hensi kaikki voimat, iski silmiinkin. Tänään olen jo pyöräillyt sinne tänne, eilen jo jaksin kävellä ympäri kaupunkia.

Itse olen kokeillut kaikki valoit. Dynamot ei pelannut talvisohjossa, sittemmin patterilamput. Nyt käytän otsalamppuja - paikkakunnan poliisit ovat hyväksyneet.

Yhden asian haluaisin kuntoon - lakia myöten. Silloin Ensio Riihelälle soitin kun laissa säädettiin, että kävellä saa vasenta tai oikeata. Pyöräillä vain oikeata. Hän valitteli samaa. (Hevosmiesten aikuinen ohje, ehkä miunuisten aapiskirjoijen).

Itse pyörällä jos alaikäiset pyöräilijät yrittää nuin vain vasemmalta, en ikinä aina myöten, pyörrän vaikka puiston puosemmalta ja huikkaan että pyörät vasemmalta.

Jos joskus kävelen, pidän oikeamman puolen. Sinnikkäästi. Toinenkin pitää puolensa. (Luovuten, jos on lapsi tai horisko vanhus).

Iloitsen pyrän selässä