YLE Radio 1

Tänään Välilevyn aluksi kuultiin se ranskalaisten äskettäin löytämä
vanhin äänitallenne vuodelta 1860 (-luvulta),
jonka kesto alle puoli minuuttia.
Tallenne oli tehty ääninäytteestä siirrettynä,
vaaleana käyränä tummalle hiilipaperille.
Nykytekniikalla siitä saatiin ääni tuotettua,
jossa kuultavana oli ranskalaisen naisäänen laulua.

Tämä ääninäyte ollut Ylen lähetyksissä, jo joitakin kertoja.
Nyt oli lisäksi otettu näyte samasta laulusta ilman häiriöääntä.
En päässyt perille oliko häiriöäänet häivytetty alkuperäisestä,
vai oliko samasta laulusta uudempi otos.

Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla tätä otosta pidempään,
siten että alkuperäisestä astettain poistettaisiin eri häiriöäänet,
jolloin itse laulu tulisi puhtaana kuten tänään,
ja sitten taas lisättäisiin häiriöt astettain,
ja lopuksi häivytettäisiin se lauluääni jättäen vain alkuperäinen häiriöääni.
Muutosten väliin voisi antaa jokin pehmeän kelloäänen,
ilmaisemaan toiston kohdan, ja keskellä puhdasta lauluääntä voisi toistaa
joitakin kertoja peräkkäin ilman väliääntä. Näin tulisi yksi yhtenäinen
kooste varhaisimmasta taltioäänestä, joka toistettuna singlemittaisena
jäisi ihmisten ymmärrykseen tehokkaasti.

Ylellä tähän tarvittava tietotaito on, ja sitten voitaisiin antaa nettiin sen
tallenteen sanat ranskaksi, johon tehtynä myös raakasuomennos,
sekä jonkun lauluntekijän laulusuomennos. Mikäli tiedetään koko laulun
sisältö niin myöskin se kirjallisesti, jotta ymmärtäisimme tallenteen taustat.

Tänään uusittiin maanantain lähetys, josta lisäys:
Se tuntematon laulaja 1860 oli mahdollisesti taltijan tytär,
mutta varmuutta ei ole sukupuolestakaan...
Laulu on tunnistettu ranskalaiseksi kansanlauluksi;
"Au Claire de la lune", josta selkeämmän version esitti joku: "Trad".

Mikäli joku ranskan taitoinen tietää suomennosta nimeen voi sen kertoa.
Välilevyt linkki: http://www.radio1.fi/musiikki/valilevyja/id15238.shtml

Tämän lune -sanan ehdin katsoa suomeksi > kuuksi...

Tänään Ykkösaamussa Pekka Kejonen kyseli aiheesta Yleisradion äänitearkiston
päälliköltä Lasse Vihoselta, joka nyt virkavapaalla kehittämässä Radio- ja tv-arkiston
tallentamiskäytäntöä ajantasaiseksi...

Tämä noin 10 sekuntin näyte kuultiin taas, ja kertausta miten tähän asti
vanhimmaksi olettettu äänite vuodelta 1877 tuhoutui pian taltioinnin jälkeen.
Aamulla kuultiin 1908 Thomas Alva Edisonin (1847-1931) tekemä toisinto
tästä 1877 tallenteesta, jossa jokin "pikku" runoelma...

Totesivat myös miten 1800-luvun lopulta alettiin kansantieteilijöiden keskuudessa
käyttää äänitallennetta. Suomalaiset näyttet oli vuodelta 1935,
jonka 1935 vuoden Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe on
Yleisradion vanhin oma äänitallenne.

Tässä ranskalaistallenteessa oli tavoitteena pikakirjoitusta tehneen
taltijan tavoite saada kehitetyksi äänestä luettavaa piirtokuviota,
joka myöhemmin olisi luettavissa. Nyt sitten siis ollaan sen löydyttyä
liki 150 vuotta myöhemmin saatu näytteestä ääni tulostettua.

Nykytekniikalla kehittelevät parhaillaan tapaa saada puhe vastaavasti
tekstimuotoon, jolla sitten kyettäisiin suoraan taltioimaan esimerkiksi
puhuttua radiolähetystä kirjalliseksi, sekä laajan sanaston avulla
muutetuksi vieraskieliset puheet vastaavasti ymmärretyksi omalle kielelle.

Lasserille vanhasta äänitteestä mm. Välilevyissä. Laulajatyttö (äänittäjän tyttö?) lauloi - kuten toimittaja totesi - idioottivarmasti yhden terssin pieneksi (molli) kaksi ensimmäistä kertaa ainakin, kun kansanlaulu kulkee duurissa. Au clair de la LUne mon ami Pierrot prenne moi ma PLUme pour ecrir un mot (en varmala muista toista riviä tarkasti, laulun tunnen kyllä melkis ulkoa ja ymmärrän sanatkin).

Välilevyt on mainio ohjelma. Vaikka juontajia on useampia.

Välilevyt on minunkin suosikkini. Ikävää, että ohjelma lähetetään enää vain kahdesti viikossa - tai oikeastaan vain kerran, koska toinen lähetys on uusinta. Välilevyt ja keskipäivän sirpalemainen kultakuume saisivat vaihtaa paikkaa. Tuolle näennäissyventävälle kuutena päivänä tulevalle keskipäivän makasiiniohjelmalle, jossa mihinkään asiaan ei ehditä keskittyä, riittäisi hyvin kerran viikossa tuleva lähetys. Välilevyt on puolestaan kiinnostava, monipuolinen, älykäs ja hyvin toimitettu musiikkiohjelma. Ohjelmaa ei tietenkään saa palauttaa päivittäiseksi muun musiikkitarjonnan kustannuksella, siis supistamalla muuta Ylen ykkösen musiikille varattua ohjelma-aikaa.

Tänään oli Olli Virtaperkolla painavaa asiaa varsinkin ohjelmansa loppumetreillä (jos sellaista mittayksikköä nyt paranee digitodellisuuteen tallennetusta ohjelmasta käyttää):
http://www.yle.fi/radiosoitin/index.php ... clip=61795

Uskonnot, uskomukset ja niiden luokitteleminen kirjastoissa lienee jonkinasteinen ikuisuuskysymys. Ihmisen tajunta kun tiedostaa uskonnot, mutta tiede on eksaktia. Revi siitä sitten joku kultainen keskitie.
Ohjelmassa kuultiin myös omituinen, falski ja tekstuaalisesti raiskattu versio iki-ihanasta virrestä Totuuden henki, johda sinä meitä. Tämä biisihän ei sen jälkeen, kun se muutama vuosi sitten prässättiin kantrihenkiseksi kokonaisuudeksi Henki kulkee-levyllä, ole tällaisena versiona voinut enää kuulostaa yhtään miltään. Mitä tulee kappaleen anomukseen "tietomme siunaa", siinähän kaiketi pyydetään jotain aineetonta, päänsisäistä "faktaa" (jumala? tms) siunaamaan todellisen faktan etsijät, jotka loppudilemmassaan päätyvät siihen, että se, mitä tämä "siunaaja" on ollut "suojelemassa", onkin täyttä lööperiä. Mutta sellaistahan se on tämä elämä, jos sen ottaa liian vakavasti, suuntaan tai toiseen..

E ole tainnut koskaan tutustua kyseiseen ohjelmaan.

Hurmaavan tuttavuuden länsinaapurista Virtaperko esitteli eilisissä Välilevyissään:
http://www.youtube.com/watch?v=wA8DfZZA ... re=related

Mutta missä on ohjelman vakiotoimittaja Kare Eskola? Uutta ohjelmaa ei ole kuultu aikoihin, ainoastaan Olli Virtaperkon paikkauksia sekä Eskolan uusintoja.

Olen ollut sairaslomalla. Solisluu meni pirstaleiksi polkupyöräkilpailuissa ja jouduttiin leikkaamaan pari kertaa. Nyt taas sorvin ääressä, tuoreita Välilevyjä 1.12.

http://areena.yle.fi/toista?id=1735926
Tämä Olli Virtaperkon toimittama mainio makupala lauluista, joiden väärinkäyttö on saanut aikaan inflaation koko joulumusiikki-käsitteelle, oli oikein piristävää kuultavaa näin joulun lähestyessä. Yhdessä Janne Saarikiven kanssa analysoitiin niin mainosmusakin, lasten musiikillisen väärinkäytön kuin täydellisesti julun ja sen lieveilmiöiden väärin ymmärtämistä.
Ohjelma on kuulemma uusinta ja toivoa sopii, että se nousisi vuosittain uusittavien joulunajan klassikoiden armoitettuun joukkoon..!

Avasin taannoin Välilevyille oman ryhmän virtuaaliyhteisö Facebookiin. Kare Eskola tuli mukaan ensimmäisten joukossa, nyt jäsenmäärä on parikymmentä, mutta jaksan silti uskoa, että ohjelman todellinen fanijoukko on huomattavastikin tätä laajempi.

Yllättävänkin usein Välilevyissä soitetut biisit natsaavat myös Youtube-haussa. Tässä esimerkki tältä viikolta:
http://www.youtube.com/watch?v=cCC5gQg8p1E
Tässä viimeviikkoinen esiintyjä (vaikkei biisi ihan taidakaan osua):
http://www.youtube.com/results?search_t ... dlach&aq=f
Parin viikon takaisessa uskontopainotteisemmassa pläjäyksessäkin oli mukana tuubantäytettä:
http://www.youtube.com/watch?v=48aPXCsI2Uw
http://www.youtube.com/results?search_t ... naa+Vavatu
Ja vuoden ensimmäisen ohjelman löytöretkiteemaakin verkosta löytyy:
http://www.youtube.com/watch?v=aOR0zLL7UlU

Lohduksi Kare Eskolalle: Välilevyjä on loistava ohjelma ja varmasti jo monelle niin rakkaaksi käynyt, ettei Moilasen ohjeman sijoittuminen niitä ennen enää pysty karkoittamaan vakiintuneita kuulijoita. Totta tietysti on, että uusien kuuntelijoiden on vaikeampi löytää ohjelmaa, jos on radio on tullut pantua kiinni ja uusintakin tulee harmillisesti arkipäivänä työaikaan. Ei auta kuin uskoa laadun vääjäämättömaan voimaan. Kiitokset ja voimia joka tapauksessa Kare Eskolalle parempaa ohjelmapaikkaa odotellessa - tai mieluummin: odoteltaessa sitä, että Moilanen siirtyy jonnekin muualle lauantain parhaalta paikalta.

Konserttien ja etenkin niissä tehtyjen tallenteiden hälyääniä ruotinut Välilevyjä kuuluu jokaisen joskus konsertissa käyneen perusoppimäärään. Toivottavasti ohjelman nettiversio säilyy pidempään, kuin sen luvatun ajan.
Vaan jotain vielä jäi puuttumaankin: koska saamme kuulla sen ikuiseen pannaan julistetun levyn, jossa Kekkonen todettiin murhaajaksi, jonka todistajat ovat taivaassa..?

Musiikkitallenteella, kuten kaikella muullakin tuotantoprosessista jälkeen jäävällä, olisi aina oltava jokin sellainen olemassaolon funktio, ettei kenellekään jäisi jälkimakua: miksi tuokin on tehty? Kääntäenhän tämä tietysti pitää nähdä myös niin, ettei tällaista vaikutelmaa ikinä jäisi mistään.
Sikäli Välilevyt, joissa soitettiin kierrätyslaariin päätyneitä lättyjä, pysäytti.

Millainen on cd-levy, jota kukaan ei halua omistaa? Välilevyt tonkii Yleisradion äänilevyjen kierrätyspistettä, josta paljastuu yllättäviä löytöjä.
1. Mariachi Sol: La Iguana
2. Gunner Möller Pedersen: Glasmusik I
3. Johannes Jansson: Three Movements for Solo Flute
4. Paul Ben-Hamin: Sonaatti G-duuri viululle op.44, osa 1
5. Paavo Heininen: Lisälehtiä suomalaisen kamarimusiikin historiaan
6. Robert Schumann: Unelmointia teoksesta Lapsikuvia (Mieczyslaw Horszowski)
7. Trad: Stillelåt (Gro Marie Svidal)
8. Thomas Tallis: Third mode melody (Peter Togni Trio)

Ei näissä ollut mitään sellaista, minkä tekemättä jättäminen olisi tehnyt maailmasta onnellisemman paikan, jos kohta ilman näitä levyjäkin varmaan olisi toimeen tultu. Möllerin Glasmusik oli vähintäänkin kiinnostavaa musisointia ja Horszowskin joutuminen kierrätyslaariin taisi johtua levyn kustannuksellisesta luonteesta, ei sisällöstä.
Hyökkäsin taannoin melko voimakkain sanakääntein erästä mielestäni epämielekästä levyprojektia vastaan. Sain monenlaista vastakaikua. Lätty tehtiin, eikä siitä sen enempää; se löytyy kyllä Ylenkin levystöstä. Mainittu levy on kirjaimellisesti väliinputoaja, mutta sen idea oli siitä huolimatta hyvä. Mielettömyys olikin juuri tuo täydellinen kaupallisuuden puuttuminen, joka sai minut vastustamaan muuten sinällään kannattamisen arvoista juttua...

Välilevyt tekee uskomattoman tärkeää työtä hakiessaan reittiä yli siitä, mistä aita ei todellakaan ole matalin. Tämänkaltaisia musiikkiohjelmia ei todellakaan ole liikaa, mieleen tulevat oikeastaan vain jotkut kolmatta korvaa hakevat yökummajaiset sekä tietenkin kuulijalähtöinen Radio Suomen Kadonneen levyn metsästäjät ja omaa taiteenlajiaan ihan kaikin tavoin edustava Radio Helsingin Paskalista.