Käsitystä, että Kurosawa oli liian länsimainen (ja karkea) ollakseen aito japanilainen, on levittänyt muiden muassa Martin Heidegger, joka jossain määrin liioitteli muualta lainaamaansa ideaa ja liitti sen omituisiin kelailuihin japanin kielestä ja sen heijastamasta maailmankuvasta.

Rashomon oli myös sovitus klassikkonovellista ja sellaisena otti kuulemma joidenkin mielestä liikaa vapauksia alkuteoksen kanssa. Tätä aspektia luonnollisesti ulkomaalaiset eivät huomaa, mutta Japanissa se ehkä pilasi joillekin koko elokuvan?