Kyllä, haluaisin kertoa. Mutta haluaisin keskittyä siihen mikä teitä kiinnostaa ettei aika menisi ihan hukkaan. Olen syntynyt vuonna 1962 ja perheeni lähti Pohjois-Suomesta siirtolaiseksi kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli silloin kun olin 2- tai 3-vuotias, tiedän sen siitä että pikkusiskoni syntyi Jönköpingissä vuonna 1966. Palasimme Suomeen kotiin ja kun olin ehtinyt kansakoulun toiselle luokalle niin lähdimme Ruotsiin Norrköpingiin kesken syyslukukauden (tämän päivän ihmiset kysyvät miksi kesken lasten lukukauden lähdettiin, mutta eihän se silloin ollut mikään olennainen kysymys). Norrköpingissä meillä oli kunnia asua sen ajan hitiksi tulleessa aumisprojektissa, Navestadissa johon sisältyi Guldringen ja Silverringen-nimiset kerrostalomuodostelmat. Muistan joskus pikkutyttönä nähneeni arkkitehtipiirustuksia ko. idyllistä ja verranneeni niitä miljööseen jota näin ikkunasta ja koulumatkalla. Lopulta pääsimme takaisin kotiin ja Lapissa asun edelleen. terveisin marjaana.lahdenranta@lapinliitto.fi
Minä asun tänäpäivänä myös Norrköpingissä. Tulin Ruotsiin 1966. Tarkoitukseni ei ollut tänne jäädä, ehkä halusin hiukan vaihtelua elämääni nuorten tapaan. Sanoin itseni irti Keskolta jossa olin konttoriapulaisena. Työtä löytyi Ruotsista vaikka kuinka paljon. Sairaalat, tehtaat, hotellit kaikkiin tarvittiin työvoimaa, ja me suomalaiset olimme suosittuja koska olimme ahkeria ja luotettavia. Sitten järjesti kohtalo niin, että löysin suomalaisen rakkauden, sain lapsen ja oltuani kotirouvana puolisen vuotta halusin jotain muutakin elämältäni. Työvälitystoimisto ja AMS uskoivat minuun ja sain pientä palkkaa lukiessani kansankorkeakoulussa. Sain hyvät todistukset ja sen jälkeen kustansin itse opintojani sairaanhoitajakoulussa ja sen jälkeen Lundissa erikoisairaanhoitajaksi.Tänään olen vastaleivottu eläkeläinen, Poikani on 43 vuotias reviisori,ja minulla on kaksi lastenlasta. Elämä on hyvää ja olen onnellinen joka aamu kun herään ja uusi päivä odottaa täynnä mahdollisuuksia!!!
SATURDAY 19.2.2011