 |
|
Hae
YLEstä:
|
|
|
|
|
|||||||
AmmattikieletNäytetään kieltä ohjelman juontaja Jani Honkavaaralla soi enkelikaiku korvissa ja mokkula on mustana, kun hän perehtyy erilaisiin ammattikieliin. Miten astalo liittyy lakikieleen ja millaisesta kielenkäytöstä leikkaussalissa on syytä huolestua? Mistä löytyy kadonnut hdf? Miksi armeijassa huudetaan? Näytetään kieltä -sarjan kolmannessa jaksossa käsitellään eri ammattien erityissanastoja ja niiden taustoja. Mukana mm. roudareita, keittiömestareita, hammaslääkäri ja upseerikokelas. Kolmannen jakson henkilögalleria löytyy täältä. Lisää aiheesta: Monenlaisia ammattikieliä Pirjo Hiidenmaa Oikeus- ja virkakielestä Heikki Mattilan lisätietovinkit MONENLAISIA AMMATTIKIELIÄ 1) Käytäntöä ilman kirjaviisautta Vanhastaan – ennen nykyistä koulutusyhteiskuntaa – ammattikielet opittiin työn yhteydessä. Käsityöläiset, rakentajat ja muut oppivat ammattinsa oppipoikina seuraamalla kokeneempien työtä. Sanat opittiin siinä sivussa. Sanat saattoivat vaihdella paikkakunnittain. Yhdellä alueella rakentajat puhuivat ”kattotuoleista”, toisella paikkakunnalla ”takstuoleista”. Vielä 1960-luvulla suuri osa suomalaisista siirtyi työelämään, teollisuuteen, maa- ja metsätalouteen, ilman erityistä ammattitutkintoa. Tämän jälkeen koulutus on lisääntynyt. Nyt tavoitteena on, että jokainen suorittaa peruskoulun jälkeen joko ammattitutkinnon tai korkean asteen tutkinnon. 2) Lukemalla oppii Kaikkia asioita opiskellaan kirjoista ja käytännön harjoituksin. Tutkinnot ovat yhtenäiset; niitä ohjataan samanlaisilla opetussuunnitelmilla ja oppimateriaaleilla. Tieto ei siirry vain harjaannuksen ja mallien varassa vaan myös kirjaviisautena, puheena, opinnäytteinä ja oman ajattelutaidon avulla. Ammattitaitoon kuuluu oman alan vakiintuneen sanaston käyttäminen. Jokainen ammattilainen joutuu työuransa aikana myös kehittämään ammattikieltä, keksimään laitteille ja menetelmille nimityksiä ja vakiinnuttamaan niitä. Koska ammattitaito kuuluu kirjalliseen kulttuuriin, sitä voidaan säädellä tietoisella sanaston kehittämisellä. Ammattitermejä kehitetään tietoisesti. Niitä voi kehittää kuka tahansa ilman eri lupaa. Tämän alan asiantuntemusta on Suomessa Sanastokeskus TSK:ssa ja Vaasan yliopistossa, joka on erikoistunut ammattikielten tutkimukseen. Termejä, ammattisanoja tarvitaan kaikkialla. Tuttua on, että lääkärit käyttävät ammattitermejä. Samoin tekniikassa, erityisesti tietotekniikassa maallikoiden ja ammattilaisten välillä on suuri kuilu. Helmikoristeiden tekijä joutuu kehittämään sanastoa, jolla hän kuvaa helmien muotoa, materiaalia, kiinnitystapaa, koristekuvion muotoa jne. 3) Tuttujen kesken kevyemmin Kun ammattilaiset harjaantuvat omaan erikoisalaansa, tuo ala alkaa elää omaa elämäänsä. Syntyy ammattislangia, jossa ei käytetäkään vakavailmeisiä ammattisanoja vaan humoristisia sisäpiirin ilmauksia. Sanoilla leikitellään: lääkärit suorittavat nesteensiirron kahvia juodessaan, roudarit kutsuvat suurta vahvistinkaappia rantasaunaksi, kokit kutsuvat pakasteen sulatusta norjalaiseksi marinoinniksi. Ammattislangilla puhujat rakentavat yhteenkuuluvuutta. Kieli kuljettaa mukana viittauksia yhteisiin tarinoihin ja muistoihin. Slangi yhdistää sen puhujat ja erottaa puhujat ulkopuolisista. Näin toimii kieli kaikkialla. 4) Asiakkaalle helpommin Tunnetaan monia vitsejä siitä, miten ammattilainen ja maallikko viestivät niin, että syntyy pelkkiä sekaannuksia. Lääkäri tutkii potilaan kurkun ja toteaa sitten, ettei kurkussa ole polyyppejä. Potilas kertoo kotona itkuisena sukulaisilleen, ettei hänellä ole edes polyyppejä, saa nähdä kuinka tässä nyt käy. Toisessa tarinassa tietokoneasiantuntija pyytää asiakkaalta kopiota levykkeestä voidakseen tutkia sen tallennusmuodon. Asiakas varmistaa ensin: ”Otetaanko kummastakin puolesta?” ”Otetaan vain”, sanoo IT-neuvoja, vaikka ihmetteleekin vähän. Lopulta hän saa asiakkaalta kirjekuoressa kaksi A4-kopiota viallisesta levykkeestä. Konditorian pitäjä antoi leivoksilleen nimiksi ”tämmöinen” ja ”tommoinen”. Vaikka hän olisi antanut niille kuinka hienot ja kulttuuripitoiset leivosnimet, asiakkaat kuulemma pyysivät vitriinistä vain tämmöisiä ja tommoisia. Nykyinen koulutusyhteiskunta kertoo tällaisia tarinoita nykyperinteenä. Ennen kerrottiin vitsejä eriheimoisista ja kauhutarinoita riihistä ja navetan ylisistä; nyt näiden tilalla ovat ammatit, asiakkaat, huvittavat kommunikaatiosattumukset. Jotta koulutettu ammattilainen pystyisi viestimään alastaan maallikolle, on varta vasten kehitetty uusia ilmauksia ilmaustapoja, joiden avulla maallikoille voi viestiä. Syntyy ammattikielen ja yleiskielen välimuoto. Tätä kutsutaan popularisoinniksi, yleistajuistamiseksi tai kansantajuistamiseksi. Vastaanotolla lääkäri voi esitellä asiakkaalle kudosmuutosta nimittämällä niitä ”divertikkeleiksi eli eräänlaisiksi pussukoiksi”. Potilasta kuuntelemalla lääkäri saa selkoa siitä, miten asia menee perille ja voi täsmentää ilmauksia tarpeen mukaan. 5) Instituution äänellä Monilla organisaatioilla ja instituutioilla on vuosikymmenten ja -satojen aikana vakiintunut erilaisia esitystapoja. Lait laaditaan aikaisempien lakien yhteyteen. Niinpä niissä noudatetaan vakiintuneita esitystapoja. Mm. oikeuslaitos, kirkko, yliopisto, armeija noudattavat omia vakiintuneita käytäntöjään. Nämä saattavat tuntua rituaaleilta ja pelkiltä muodollisuuksilta, mutta niissä on kyse instituution tehtävien vakiintumisesta. Puhujat eivät toimi omana itsenään yksilöllisten mieltymystensä mukaan vaan edustamansa laitoksen jäseninä. Instituutioiden vakiintuneet – jopa luutuneet – ilmaisutavat voivat muuttua. Niitä voidaan myös tietoisesti muuttaa. Tieteellisen artikkelin rakennetta on säädelty tiukasti: missä järjestyksessä ja millaisella kielellä asiat esitetään. Tiedeyhteisöt ovat uusien alojen ja tutkimusnäkemysten myötä muuttaneet kielenkäyttöään. Uuden perustuslain ja työkäytäntöjen vaikutuksesta eduskunnan keskustelukulttuuri on muuttunut. Pirjo Hiidenmaa OIKEUS- JA VIRKAKIELESTÄ Oikeuslingvistiikan professori Heikki E.S. Mattilan vinkit lisätiedon hakuun: Historia Pajula P.: Suomalaisen oikeuskielen historia pääpiirteittäin. WSOY 1960. Klassikko, jossa kerrotaan lakisuomen historia Ruotsin vallan ajoilta nykypäivään. Esillä ovat erityisesti ruotsin ja suomen väliset suhteet ja näiden kielten käyttö Ominaisuudet Heikkinen, V., Hiidenmaa, P. ja Tiililä, U.: Teksti työnä, virka kielenä. Gaudeamus 2000. Virkapukuinen kieli (toim. Heikkinen, V.). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2002. Nämä kaksi tutkimusta valottavat virkasuomen tekstien ominaisuuksia. Paljon värikkäitä esimerkkejä. Lisäksi suomalaisen oikeus- ja virkakielen ominaisuuksia käsitellään säännöllisesti artikkeleissa, joita ilmestyy varsinkin Kielikello-lehdessä. Lehti on saatavilla myös sähköisessä muodossa. Lyhenteet Mattila, H., Jussila, A. & Kaltio, O.: Oikeuselämän lyhennesanakirja – Juridisk förkortningsordbok. Talentum 2004. Oikeus- ja virkakieli vilisee salaperäisiä lyhenteitä, jotka vaikeuttavat tekstin ymmärtämistä. Teoksessa selitetään n. 3 000 lyhennettä. Lisäksi siinä on avainsanoihin perustava käänteishakemisto. Termistö Encyclopaedia Iuridica Fennica. Suomalainen oikeustietosanakirja. I–VII + hakemisto-osa (päätoim. Mattila, H.) Suomalainen Lakimiesyhdistys 1994–1999. Teossarja, jossa suomalainen oikeuskulttuuri esitellään 2 700 tietosanakirja-artikkelin muodossa. Hakemisto-osa sisältää kattavasti suomalaisen oikeuskielen termistön (42 500 palstaviitettä). Lisäksi Suomessa on julkaistu lukuisia suppeahkoja, suurelle yleisölle tarkoitettuja lakitietoa tarjoavia teoksia. Niihin sisältyvät keskeisimmät lakitermit. Eräissä on myös selittävä sanasto. Valtioneuvoston termipankki Valter sisältää useita oikeus- ja virkakieltä koskevia sanastoja (tuomioistuinsanasto, verosanasto, budjettisanasto jne.). Termit on niissä selitetty suomeksi ja käännetty vieraille kielille. Valter on vapaasti käytettävissä osoitteessa: http://mot.kielikone.fi/mot/valter/netmot.exe?UI=fivl&page=setup-diclist Eurodicautom ja TIS (Terminological Information System) ovat Euroopan unionin termipankkeja, jotka sisältävät huomattavan määrän unionin oikeus- ja virkakielen termistöä. Niistä voidaan hakea termejä millä tahansa unionin kielellä käännöksinä muille unionin kielille. Eurodicautom antaa myös termin suomenkielisen selitteen, kun valitsee Display – All fields. Terminpankit ovat vapaasti käytettävissä osoitteissa: http://europa.eu.int/eurodicautom/Controller http://tis.consilium.eu.int/utfwebtis/frames/introfsEN.htm Kielenhuolto Koivusalo, E. & Huovinen-Nyberg, L.: Selkeä virkakieli. 4. p. 1985. Iisa, K. ja Piehl, A.: Virkakielestä kaikkien kieleen. VAPK-kustannus 1992 Päteviä oppaita hyvän virkakielen tuottamiseen: Lainlaatijan opas. Helsinki: Oikeusministeriö & Edita 1996. Lainlaatijan EU-opas. Helsinki: Oikeusministeriö & Edita 1997. Nämä oppaat selostavat (mm.) niitä periaatteita, joiden mukaan säädökset muotoillaan kielellisesti. Edellä on jo mainittu Kielikello-lehden artikkelit. Niissä näkökulmana on usein kielenhuolto. Kansainvälinen viitekehys Mattila, H.: Vertaileva oikeuslingvistiikka. Kauppakaari 2002. Kirjan I osassa käsitellään oikeus- ja virkakielen tehtäviä ja ominaisuuksia sekä juridista termistöä Suomessa ja ulkomailla. II osassa tarkastellaan keskeisiä ulkomaisia oikeuskieliä (erityisesti latinaa, saksaa, ranskaa ja englantia ja – suppeammin – skandinaavisia kieliä, espanjaa, venäjää ja kreikkaa) ja niiden (erityisesti latinan, alasaksan/saksan ja ruotsin) vaikutusta suomalaiseen oikeus- ja virkakieleen. III osassa ovat esille oikeuskielen kääntämisen ongelmat. Osa 3: Ammattikielet HENKILÖGALLERIA FT Auli Hakulinen on suomen kielen professori Helsingin yliopistossa. Terminologi Lena Jalkanen työskentelee Sanastokeskus TSK:ssa, joka aiemmin tunnettiin nimellä Tekniikan Sanastokeskus. Oikeustieteen tohtori, professori Jukka Kemppinen on myös kirjailija, kriitikko, runoilija ja kolumnisti sekä mm. latinankielisten tekstien suomentaja. Heikki E.S. Mattila on oikeuslingvistiikan professori Lapin yliopistossa. Mikael Tissari on keittiömestari ja Keittiöslangin käsikirjan toinen kirjoittaja. Marcus Toivonen on teknologiayrittäjä ja Tietotekniikka-, elektroniikka- ja sähköalan slangisanakirjan tekijä. Jaksossa mukana myös: roudari Anssi Aamuvuori keittiömestari Juha-Pekka Alihaanperä upseerikokelas Ilkka Ihamäki roudari Antti Kirvesmäki parodontologi Tyti Laakso oppilas Nina Ojala kuntosaliohjaaja Miikka Paukku alikersantti Ilkka Puotila ortopedi Timo Silvennoinen osastonhoitaja Tuula Sora |
|
||||||
| © YLE 2005 / Näytetään kieltä / PL 92 / 00024 YLE / Puh: 09 14801 / Fax: 09 1480 2576 / naytetaan.kielta@yle.fi / Vastaava ohjelmatoimittaja | |||||||
