Afganistan ei koskaan ole ollut kovin metsäinen, mutta yli kaksi vuosikymmentä kestäneiden sotien aikana vähistäkin metsistä on kaadettu ainakin yksi kolmasosa. Kun tilanne on ollut sekasortoinen, kaikki ovat voineet käyttää metsiä hyväkseen niin kuin ovat halunneet. Ihmiset ovat hakeneet niistä polttopuuta omaan käyttöön, mutta puutavaraa on myös viety myytäväksi Pakistaniin.

Kun metsät häviävät, häviää muukin kasvipeite, maaperä köyhtyy ja aavikoituminen etenee. Maanviljelystä tulee hankalaa.

Suurin osa afganistanilaisista on asunut maaseudulla. He ovat saaneet elantonsa maanviljelystä tai karjankasvatuksesta. Jos ne eivät enää elätä, on muutettava kaupunkiin. Mutta myös kaupungeilla on omat, paljolti sodista johtuvat ympäristöongelmansa, eivätkä ne kestä suurta ihmisvyöryä maaseudulta.

Afganistaniin on ehdotettu metsänsuojelujoukkoja: Pakolaisuudesta kotiin palaavat ihmiset istuttaisivat metsää ja suojelisivat istutusalueita.

Suomalaisen Pekka Haaviston johtamaan YK:n ympäristöjärjestön (UNEP) Afganistan-raporttiin liittyvät kuvakertomukset kenttäkohteista
http://postconflict.unep.ch/photosafgfieldmission.htm