Elävä arkisto / Kotimaa / Maakunnat ja pitäjät /

Saamenmaata ja saamelaisia

Kuva: Saamelaisten lippu. Kuva: Astrid Båhl (1986).

Fennoskandian pohjoisosaan on vuosituhansien saatossa vetäytynyt asumaan omaperäinen ja alkuperältään salaperäinen luonnonkansa, jota suomeksi kutsutaan saamelaisiksi.

Saamelaisia lasketaan nykyisin olevan noin 75 000, valtaosa heistä asuu Norjassa. Suomessa saamelaisia on yhdeksisen tuhatta, heistä 60 prosenttia asuu Saamenmaan, Sápmin ulkopuolella, lähinnä pääkaupunkiseudulla.

Nykytiedon mukaan saamelaisten esi-isät ovat asuneet Euroopassa jo pitkälti ennen ajanlaskumme alkua. Etäisyys kaikkiin muihin kieliin viittaa kuitenkin siihen, että he ovat eläneet varsin eristyksissä.

Kautta historiansa saamelaiset ovatkin olleet vähemmistöasemassa. Sulauttamispolitiikka voimistui entisestään 1900-luvulla, jolloin saamelaisia alettiin pitää katoavana kansana, jotka saattoivat elää ihmisarvoista elämää vain luopuessaan vanhoista tavoistaan. Nämä pyrkimykset edesauttoivat saamelaisten kansallista heräämistä.

Toimittajille Lappi on tarjonnut juuri sopivan määrän kaivattua eksotiikkaa. Porojen parissa elävä arktinen luonnonkansa innosti aluksi romanttisiin kuvauksiin. 1960-luvulla kiinnostuttiin myös siitä, miksi kansalaisten olot saamelaisalueilla olivat sellaiset kuin olivat, ja kuka siitä oli vastuussa.

Teksti: Petra Himberg

AVAINSANAT: Lappi, lappilaiset, Norja, poronhoito, porot, Ruotsi, saamelaiset, saamen kieli, Saamenmaa, Suomi, vähemmistöt

Katsele ja kuuntele

Tietolaatikko

Suomen saamelaisista kolmisen tuhatta puhuu äidinkielenään saamea. Saamen kieli ei ole yhtenäinen, vaan jakaantuu edelleen useiksi murteiksi. Saame kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin ja on suomen kielen lähin sukukieli.
Saamelaisten geneettinen alkuperä on ollut pitkään arvuuttelun varassa. Uudempi geenitutkimus on pystynyt osoittamaan, että vastoin aiempaa oletusta saamelaiset eivät olekaan sukua esimerkiksi Siperian samojedeille tai muillekaan itäisille kansoille. Myös sukulaisuus itämerensuomalaisia ja indoeurooppalaisia kieliä puhuviin kansoihin on etäinen.
Poronhoito alkoi 1400-1600-luvuilla, kun tunturipeura kesytettiin poroksi. Vastoin yleistä luuloa ei poronhoito missään vaiheessa ole ollut yleissaamelainen elinkeino. Toinen perinteinen elinkeino on ollut kalastaminen, ja viime vuosikymmeninä myös matkailu on tuonut leipää pöytään.
Poronhoitoa rajoittavat sekä hoitoalueiden eli paliskuntien väliset säädökset että maaperä: ravinnokseen poro tarvitsee jäkälää. Toisin kuin Norjassa ja Ruotsissa, ei poronhoitoa Suomessa kuitenkaan ole rajoitettu vain saamelaisten yksinoikeudeksi.
Ennen kristinuskoa oli saamelaisilla oma vahva uskontonsa. Saamelaisen muinaisuskon piirteitä on jäljellä edelleen, mutta 1600-1700-lukujen tehokkaan käännytystyön seurauksena suuri osa niistä on nykytutkijoille hankalasti selvitettävissä.
Saamelaisten kansallispäivä on 6. helmikuuta. Sinä päivänä Trondheimissa pidettiin 1917 ensimmäinen yleissaamelainen kokous, josta saamelaisten yhdentymisen katsotaan alkaneen.
Saamelaisten 13. konferenssissa Åressa vuonna 1986 otettiin käyttöön Saamen lippu. Lipussa on saamelaisten värit: punainen, vihreä, keltainen ja sininen. Lipun punainen puoliympyrä kuvaa aurinkoa ja sininen kuuta. Lipun hyväksymispäivä, 15. elokuuta, on myös yksi saamelaisten liputuspäivistä, joita on nykyisin yksitoista.