Juha Virkkunen (1941-2008) tuli YLEn palvelukseen vuonna 1967, mutta ensimmäiset ohjelmansa hän teki freelancerina jo vuonna 1963.

Virkkunen eli vahvasti mukana 1960-1970-lukujen radikalismissa. Vuodelta 1964 on säilynyt kiintoisa radiokeskustelu, jossa hän väittelee uuden ja vanhan polven arvoista isänsä Veli Virkkusen kanssa.

Virkkunen raportoi ahkerasti myös radikaalipolven kulttuuritapahtumista. 1970-luvulla hän oli mukana perustamassa marxilaisuuteen nojaavaa Kulttuurivihkot-lehteä.

Rakkaus kirjallisuuteen oli kuitenkin Virkkusen toimittajantyön punaisena lankana. Suositut ohjelmasarjat Tämän runon haluaisin kuulla ja Runo on vapaa osoittivat, että lyriikan ei tarvitse jäädä pienen piirin nautinnoksi.

Virkkunen sai työstään monia palkintoja, mm. Koura-palkinnon vuonna 1998 ja Valtion journalistipalkinnon vuonna 2004.

Työtoveri Satu Koskimies tiivistää hänen työskentelymetodinsa muistokirjoituksessaan (HS 17.9.2008): "Helsingin antikvariaattienkin hyvin tuntema Virkkunen oli kirjallisuusmies, joka toteutti elämässään sitä, mitä on olla toimittaja: työ- ja vapaa-aika ovat keskeytymätöntä jatkumoa, jossa kiinnostuksen kohteet ja niihin tarttuminen eivät kysy aikaa tai paikkaa. Hänen legendaarisen boheemissa järjestyksessä oleva työhuoneensa Pasilassa osoitti sen - ja niin runokirjojen, lehtileikkeiden ja nauhakelojen merestä lähti lentoon jälleen uusi eheä ohjelma."

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: Juha Virkkunen, kirjallisuus, kulttuuritoimittajat, toimittajat