Mitä sitten tapahtui? No ei mitään.
Kotimainen 60-luvun draamasarja Heikki ja Kaija on yksi Elävän arkiston suosikkeja. Sarjasta löytyy jakso nimeltä ”Pari päivää jouluun”, joka kuulosti juuri sopivalta julkaistavaksi arkistossa nyt joulun alla. Tämä oli ensikosketukseni sarjaan, jonka viimeiset jaksot esitettiin jo ennen kuin olin syntynyt.
Jakso alkoi niin kuin odotinkin, Heikki ja Kaija tekevät joulusuunnitelmia, tunnelma on iloinen. Mutta sitten tapahtuu jotain odottamatonta, raskaana oleva Kaija alkaa voida huonosti, aluksi hän valittelee selkäkipua, mutta lopulta vaikeroi jo kaksinkerroin maassa.
Heikki ja Kaija: Pari päivää jouluun
Joulutunnelma saa yhä dramaattisempia sävyjä kun lääkäri hälytetään paikalle ja Heikki kuulee tylyn tuomion. Kaija on saamassa keskenmenon ja tarvitsee pikaisesti sairaalahoitoa. Tunnelma on raskas kun Heikki istuu sohvalla makaavan Kaijan viereen ja silittää tämän kämmentä. Kaija toteaa, että joulu meneekin sitten hänen osaltaan sairaalassa ja kääntää päänsä surullisena pois.
Olin yllättänyt näin synkästä jaksosta, joka esitettiin televisiossa vain kaksi päivää ennen joulua vuonna 1969. Ajattelin, että osattiinpa sitä koukuttaa katsojia tv-sarjan pauloihin jo 60-luvulla. Yllättävä käänne jäi vaivaamaan ja tuntui ettei asiaa voi jättää tähän, etenkään näin joulun alla.
Dramaattinen joulujakso nousi heti katsotuimpien listalle Elävässä arkistossa. Ajattelin, että olisi mainio joululahja laittaa arkistoon vielä seuraavakin jakso, jotta katsojat saisivat tietää miten tarinassa kävi ja saisinpa itsekin mielenrauhan.
Maanantai-aamuna tv-arkiston pöydällä odotti tilaamani nauha. Jakson nimi oli ”Kotilinna” ja kuvittelin jo miten Kaija pääsee ehkä sairaalasta kotiin, vieritetään kyyneleitä, Heikki tukemassa vaimoaan... Työnsin kasetin nauhuriin ja odotin. Ensimmäinen kuva oli talvinen maantie. Sitten linja-auto. Sitten nainen touhottamassa, että Heikki ja Kaija tulevat käymään. Toinen linja-auto. Missä kaikki draama, ajattelin. Tuliko keskenmeno? Miten Kaija voi? Miten joulunvietto onnistui suuren menetyksen keskellä? Ei vastauksia. Sen sijaan katselen kuinka Heikki ja Kaija saapuvat iloisena ystävänsä luo vierailulle.
Olen pettynyt. Kaikki näyttää olevan hyvin. Odotan koko puolen tunnin jakson ajan, että tapahtumiin viitattaisiin jotenkin, vaikka keskustelussa. Ei mitään. Elämä on selvästikin jatkunut, joulu mennyt, vuosikin vaihtunut.
Olen tottunut siihen, että pienistäkin käänteistä lypsetään kaikki irti. Oli kyseessä sitten talkshow tai saippuasarja, kaivetaan jokaisesta silmien muljautuksesta ja käden heilautuksesta draamaa. Yleensä ohjelma keskeytetään herkullisimmalla hetkellä ja takuulla jatketaan samasta seuraavalla kerralla. Mieluiten vielä kerrataan aiemmin nähtyä huippuhetkeä ja vasta kun odotusta on tarpeeksi pitkitetty, katsoja palkitaan näyttämällä mitä sitten tapahtui.
Heikkiä ja Kaijaa esitettiin televisiossa noin kerran kuussa. Ehkä se selittää miksei aiemman jakson tapahtumiin enää palattu. Ylipäätään tuntui, että sarjan dramatiikka oli jossain pinnan alla, sitä ei korostettu ja sillä ei mässäilty. Kun jotain raskasta tapahtui, se oli osa arkea ja elämä jatkui taas seuraavassa jaksossa. Kerrassaan hämmentävää tyyneyttä.
Joululahjasuunnitelmilleni kävi köpelösti, mutta onneksi tv-arkistojen kätköissä odottaa vielä monta dramaattista käännettä ja ihan niitä tavallisia hetkiäkin tavallisten ihmisten elämästä. Rentoa joulua!
