Vancouverin varjoisammat kujat

Millä tahansa tunnusluvuilla mitattuna Tyynenvaltameren rannalla sijaitseva Vancouver on kiehtovimpia kaupunkeja päällä maan. Monilla listoilla kaupunki on rankattu aivan kärkeen, muun muassa viihtyvyyden ja elämänlaadun suhteen. Kolikolla on tosin myös kääntöpuolensa.

Poliisi-tv:n kuvausryhmä vietti yhden viikonlopun Downtownin pahamaineisella Hastings-kadulla pormestari Robertsonin valinnan aikaan. Näimme kuinka ihmiset nukkuivat porttikongeissa, narkomaaninaiset myivät itseään ohikulkijoille. Pelastuslaitoksen ensivasteyksikön kyydissä saimme aavistuksen siitä, millaista on elämä, kun festarit eivät pääty koskaan.

Paikallinen poliisi esitteli meille sivukujat, joilla poltettavaa kokaiinia, crackiä myydään. Kokaiinia myös pistetään suoneen, mikä selittää osaltaan hepatiitti C:n ja HIV:n leviämisen seudulla. Nimittäin lyhytvaikutteista kokaiinia täytyy pistää useita kertoja päivässä. Neulojenvaihto-ohjelman alasajon takia yhteisneulojen käyttö yleistyi sillä seuraksella, että noin 30 prosenttia huono-osaisista arvellaan kantavan HI-virusta.

Vaurauden keskellä elävien köyhien kohtalo ei ole kadehdittava. Asuminen on kallista, eikä sosiaalituella elävillä ole välttämättä enää varaa huoneenvuokraan edes köyhien kaupunginosassa Downtownin itäosassa. Toisaalta leuto ilmasto tekee mahdolliseksi ympärivuotisen yöpymisen ulkosalla. Tammikuun keskilämpötila on noin kolme astessa plussan puolella.

- Jos saat kuussa 600 dollaria sosiaalitukea ja yhden huoneen vuokra asuntohotellissa maksaa 500 dollaria, niin alat miettimään vaihtoehtoja, miten järjestät elämäsi, kertoo köyhien kaupunginosan puhenainen, kansalaisaktivisti Wendy Pedersen Poliisi-tv:lle.

Huono-osaisuus on ihmeellisellä tavalla kasautunut alueella: Köyhyys pakottaa ihmiset joko muuttamaan repputyöläisiltä vapautuneisiin ränsistyneisiin asuntohotelleihin tai taivasalle. Kaduilla hengailevat päihderiippuvaiset, mielenterveyspotilaat, prostituoidut ja asunnottomat ovat helppoja saaliita rikollisille.

Gregor Robertson voitti pormestarivaalit marraskuussa 2008, koska hän lupasi poistaa asunnottomuuden vuoteen 2015 mennessä. Tehtävä on vähintäänkin haasteellinen, nimittäin Kanada on ainoa vauras G8-maa, josta puuttuu sosiaalisten tukiasuntojen rakentamisohjelma. Se lopetettiin 1990-luvulla ja seuraukset kävelevät vastaan kaduilla.

Psykiatristen hoitolaitosten laajamittaiset lakkauttamiset on toinen asia, mikä pistää silmään. Potilaat on kotiutettu käytännössä suoraan kadulle. Alkuperäisväestön edustajia on pari prosenttia kanadalaisista. Sen sijaan kantakaupungin itäosassa joka kolmannella on intiaaniverta suonissaan.

Ilman kotia

Kaupungin imagonvartijat ovat olleet huolissaan kisojen alla tiedosta, jonka mukaan suur-Vancouverin alueella katuja tallaa enemmän kodittomia kuin olympiaurheilijoita. Ongelmapesäkkeessä kantakaupungin itäosassa asunnottomia lasketaan olevan noin 700, Metropolialueella yli 5000 ja koko Brittiläisessä Kolumbiassa 16000 henkeä. Sellainen joukko kiinnittää pakostakin kansainvälisen median huomion.

Kaupunginhallinnon edustaja, Vihreiden Andrea Reimer myöntää, että asunnottomuus on ongelma, jota ei voi piilottaa. Pormestari Robertsonin hallinto tekee kaikkensa, jotta siitä päästäisiin eroon. Reimerin mukaan sosiaaliperusteista asuntotuotantoa tarvittaisiin Kanadassa.

Aluehallinto rustasi lain, joka antaa poliisille oikeuden siirtää kodittomia kaduilta tilapäissuojiin tahtovat nämä sitten sinne tai eivät. Väestönosa, jota tämä laki koskettaa, kutsuu sitä nimellä "Olympic Kidnapping Act".

Ympäristönsuunnittelusta Vancouverissa vastaava Andrea Reimer haluaa rauhoitella asunnottomia olympialaisten alla: - Vancouverin poliisi ei vie ketään väkisin tilapäissuojiin. He suhtautuvat Reimerin mukaan hyvin ymmärtäväisesti vaikeuksissa oleviin ihmisiin.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että Helsingissä arvellaan olevan 3000 asunnotonta. Helsinki on asukasluvultaan suunnilleen samankokoinen kaupunki kuin Vancouver. Metropolialueella siellä asuu 2,1 miljoonaa asukasta. Suomen sääolosuhteissa ei voi asua ulkosalla ympäri vuoden kuten Tyynenvaltameren rannalla.

Downtown east side

Alunperin alue rakennettiin työläiskaupunginosaksi, jota asutti siirtotyövoima ja irtolaiset. Työtä antoi muun muassa satama ja kalateollisuus. 1900-luvun alkupuolelta ovat peräisin myös alueen lukuisat, nyt jo ränsistyneet asuntohotellit. Paikalliset kutsuvat niitä termillä Single Room Occupancy –hotellit. Niissä on yksi huone per asukas ja yhteisvessa sekä kylpyhuone per kerros.

Teollisuuden vähentyessä -70- ja 80-luvuilla alueelle pesiytyi laittomien huumeiden ja seksin kaupustelijoita. 90-luvun puolivälin jälkeen alueen huumetilanne muuttui läntisen maailman pahimmaksi. Joka kolmas asukas käyttää kovia huumeita.

Downtown east side on alue, jota on tutkittu hyvin paljon moniongelmallisuutensa takia. Eräässä tutkimuksessa asunnottomilta itseltään kysyttiin syitä tilanteeseen. Lähes puolet nimesi kodittomuuden syyksi alhaiset tulot. Neljännes sanoi syyksi päihderiippuvuuden ja huonon terveystilanteen. Viidennes moitti asuinkustannuksia liian kalliiksi.

Mitä on tehty väärin 2000-luvulla, koska köyhyys ja asunnottomuus ovat enemmän kuin tuplaantuneet? Sosiaalituet eivät riitä asumiseen kalliissa kaupungissa. Vähävaraisten asunto-ohjelman lakkauttaminen -90-luvulla oli virhe. Kieltopolitiikka ei enää auta terveysongelmissaan kamppailevia narkomaaneja. Tukiasunnot ja huumehaittoja vähentävä politiikka sen sijaan toisi avun.

Kansalaisaktivisti Wendy Pedersen kantaa huolta kotikortteleistaan.
- Downtown east side on aina ollut köyhien asuttama kaupunginosa, enkä näe yhtään järkisyytä, miksi se ei voisi olla sitä jatkossakin. Alhaisen tulotason ihmisillä on myös oikeus asua tässä kaupungissa. Tarvitsemme korotuksia sosiaalitukiin sekä kunnollisen asunto-ohjelman.