Kainuun korpien kuiskintaa

Kuhmossa on kuulemma välillä niin tiukka meininki, että tukka takana saa poliisikin painella tehtävältä tehtävälle ja priorisoida tehtävistä tärkeimmät. Sitä ei olisi uskonut eräänä huhtikuisena perjantai-iltana, kun vanhemmat konstaapelit Reijo Kaivosaari ja Hannu Lappalainen ottivat kuvausryhmän hoiviinsa työvuoron ajaksi. Kainuussa samat poliisit tekevät sekä tutkintaa että kenttätyötä ja ensinmainituista ainakin valtakunnallisen uutiskynnyksen usein ylittävät metsästysrikokset. Kuhmo on korpipitäjä, jossa pyssyjä ja pislareita löytyy joka torpasta, joten eipä se sen kummempaa ole, että välillä niiden väärinkäytöksiäkin tutkintaan tulee. Kesäisin Kuhmo elää - ja lähiseutu myös, sillä poliisipartiot joutuvat lähtemään Kainuun alueella auttelemaan esimerkiksi Suomussalmen partioita. Mutta talvi ja kevät pysytellään enimmäkseen oman kaupungin puolella.

Rattijuoppo vai ei?

Lentiirantiellä ei Hondassa palanut rekisterikilven valo ja kirjaston luo pysäytetyn Toyotan valot olivat unohtuneet päältä. Siinäpä jo alkuillasta ilmenneet suuret liikennerötökset. Vajaan kymmenen aikaan Hyryntiellä suoritetussa ratsiassa puhallutettiin 37 autoilijaa eikä viisari värähtänyt. Kuusitiellä pysäytetty mopedi oli muuten kunnossa mutta oliko se kahdelle rekisteröity, kun kaksi siellä päällä kökötti? Varmuutta asiaan emme saaneet, sillä yhteys poliisin kenttäjärjestelmään tökki.

Ennen puoltayötä partio sai hälytyksen Voutikankaan suuntaan, jossa oli kuulemma mieshenkilö lähtenyt päihtyneenä autoilemaan yleisille teille. Alkutilanne oli vauhdikas ja matka taittui Lappalaisen ajamana hurjalla nopeudella mutta siitä huolimatta autoilijan n. viiden minuutin mittainen etumatka riitti. Mies autoineen katosi yön hämärään ja juopumuksen taso jäi toteen näyttämättä. Niinpä partiollakaan ei ollut oikeastaan enää muuta tehtävää kuin tarkkailla puoli kolmen aikoihin kaupungin ainoan anniskeluravintolan sulkeutumista ja sieltä purkautuvien ihmisten rauhaisaa etenemistä kohti kotejaan.