Tärkeä ja ajankohtainen aihe, mutta koen, että toteutuksessa aiheen vakavuus ja valikoituneet "käskyjen" laatijat ovat epäsymmetrisiä. Miten valittu? Pohjoinen, etelä, ikä, sukupuoli, asema, luokka, läheisyys/etäisyys valtaan? Pienessä porukassa monta helsinkiläistä.
Terho Pursiaisen syvällisiä eettisiä havaintoja on ilo kuunnella, mutta ohjelman arvokäsitteet kovin uskonto-keskeisiä.
Mielestäni maa-ilman arvokeskustelua johtavat nykyisin sosiaalifoorumien osallistujat ja kansalaisjärjestöjen aktivistit kriittistä ajattelua harjoittavien intellektuellien ja filosofien lisäksi. Heidän joukossaan ja lisäkseen ekososiaalisesti kestävimpiä arvoja edustavat myös alkuperäiskansojen tiennäyttäjät, mm. zapatistat, irokeesien klaanijohtajat, ja muut ei-kapitalistisen herruusjärjestelmän ulkopuolella kulutuskulttuurille vaihtoehtoisella tavalla elävät maailmankansalaiset. Lahjatalouden edustajat (ks. www.gift-economy.com) jotka näkevät kapitalismin ahneus- ja ryöstötalouden uhkaavan koko maapallon tulevaisuutta.
Erityisesti hiertää Raimo Sailaksen mukanaolo "arvokeskustelussa". Onko hänet kutsuttu sinne nöyrtymään tekemiensä laittomuuksien tunnistamisen/tunnustamisen edessä, arvopelleksi, vai aidoksi arvojohtajaksi?? Hän irtisanoi laittomasti valtion rakennusviraston naissiivojat, ja vastasi laittomuusväitteeseen: "se säästää valtion rahoja." (Lue Eräsaari, 2000 tai katso Elsa-filmi). Hänen virkamiesehdotuksensa hyvinvointivaltion alasajamiseksi ovat olleet myös niin kovaa politiikka, ettei edes "anteeksipyynto" riittäisi puolustamaan arvojohtajan asemaa. Ja nyt hän kehtaa verrata eriarvoisuuden nyky-Suomea 70-luvun demokratiaan ja tasa-arvoon, vaikka sokea Reettakin tietää eriarvoistumisen jakaneen Suomen kahtia. Myös punavihreiden ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajavien feministien kirjoitukset, aktivismi ja utopistisetkin visiot olisivat tuoneet säpinää ja uusia avauksia ohjelmaan. Lähinnä tässä on koolla joukko konsensus-ajattelua edustavia, kunnollista debattia kaihtavia tyypillisiä ja hieman vähemmän tyypillisiä suomalaisia, jotka eivät näemmä uskaltaisi kyseenalaistaa ohjelman mustan lampaan, Sailaksen, tekoja ja arvoja, vaikka nyt olisi loistotilaisuus. Kanadassa tai Ranskassa käytäisiin todellista, pelotonta arvodebattia. Älä pelkää- käskyn laatijat pelkäävät kyseenalaistaa valtion korkeata virkamiestä.
Suomessahan kaikki epäinhimilliset sopeuttamisohjelmat ja leikkaukset menevät läpi juuri siksi, ettei uskalleta olla vahvasti heikompiosaisten puolella, ja kyseenalaistaa jopa tämän ohjelman avainsanoja. Odotan sielu vaahdossa että siirryttäisiin yksilöiden käskyttämisestä yhteiskunnallisen radikaalimurroksen vaihtoehtoon, rakentamaan edellytyksiä todelliselle ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti, biologisesti ja kulttuurisesti KESTÄVÄLLE ja väkivallattomalle tulevaisuudelle. Demokratian ja rahanvallasta vapaan vaikuttamisen heikennyttyä minimiinsä kymmenen käskyä tulee laatia työnantajille, finanssivallan edustajille ja leipääntyneille, kansasta erkaantuneille valtapoliitikoille:
Lopeta jatkuva tehostaminen, piiskaaminen, hiostaminen, monikansallisten yritysten kilpailukyvyn edistäminen työntekijöiden oikeuksia polkemalla, työttömien orjatyö ("välityömarkkinat"), sivistyksen alasajo ja elinkeinoelämän ylivallan ulottaminen jopa vanhuspalveluihin ja kouluihin. Lopeta lasten ja vanhusten hoivan huutokauppa! Murra yhtiövalta! Palauta tavallisen ehdokkaan mahdollisuudet vaaleissa! Lopeta keskittäminen ja ulkoistaminen, palauta kyläkoulu, kyläpankki, kylälääkäri, kyläkirjasto! Ja lopuksi, pelkää veronmaksajia! Emme halua enää luovuttaa verovertamme finanssikeinottelijoille, samaan aikaan kun elämämme kallistuu kallistumistaan, ja palvelut katoavat. Sailas vastaamaan sairaista arvovalinnoista kiihtyvän kilpailutalouden säästösirkkelissä!
Tehkää seuraavaksi tarkkaan suunniteltu maantieteellisesti edustava ohjelma l0 käskyä maan johtajille! Se varmasti nostaa katsojalukuja ja tuo aineksia TODELLISEEN, siis vaikutuksiltaan konkreettiseen arvokeskusteluun.
Kaarina Kailo, Kiimingin kunnanhallituksen jäsen, vasemmistonaisten varapj, toisenlaisten maailmankatsomusten tutkija ja kansalaisaktivisti
maanantaina 04.01.2010
Tärkeä ja ajankohtainen aihe, mutta koen, että toteutuksessa aiheen vakavuus ja valikoituneet "käskyjen" laatijat ovat epäsymmetrisiä. Miten valittu? Pohjoinen, etelä, ikä, sukupuoli, asema, luokka, läheisyys/etäisyys valtaan? Pienessä porukassa monta helsinkiläistä.
Terho Pursiaisen syvällisiä eettisiä havaintoja on ilo kuunnella, mutta ohjelman arvokäsitteet kovin uskonto-keskeisiä.
Mielestäni maa-ilman arvokeskustelua johtavat nykyisin sosiaalifoorumien osallistujat ja kansalaisjärjestöjen aktivistit kriittistä ajattelua harjoittavien intellektuellien ja filosofien lisäksi. Heidän joukossaan ja lisäkseen ekososiaalisesti kestävimpiä arvoja edustavat myös alkuperäiskansojen tiennäyttäjät, mm. zapatistat, irokeesien klaanijohtajat, ja muut ei-kapitalistisen herruusjärjestelmän ulkopuolella kulutuskulttuurille vaihtoehtoisella tavalla elävät maailmankansalaiset. Lahjatalouden edustajat (ks. www.gift-economy.com) jotka näkevät kapitalismin ahneus- ja ryöstötalouden uhkaavan koko maapallon tulevaisuutta.
Erityisesti hiertää Raimo Sailaksen mukanaolo "arvokeskustelussa". Onko hänet kutsuttu sinne nöyrtymään tekemiensä laittomuuksien tunnistamisen/tunnustamisen edessä, arvopelleksi, vai aidoksi arvojohtajaksi?? Hän irtisanoi laittomasti valtion rakennusviraston naissiivojat, ja vastasi laittomuusväitteeseen: "se säästää valtion rahoja." (Lue Eräsaari, 2000 tai katso Elsa-filmi). Hänen virkamiesehdotuksensa hyvinvointivaltion alasajamiseksi ovat olleet myös niin kovaa politiikka, ettei edes "anteeksipyynto" riittäisi puolustamaan arvojohtajan asemaa. Ja nyt hän kehtaa verrata eriarvoisuuden nyky-Suomea 70-luvun demokratiaan ja tasa-arvoon, vaikka sokea Reettakin tietää eriarvoistumisen jakaneen Suomen kahtia. Myös punavihreiden ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajavien feministien kirjoitukset, aktivismi ja utopistisetkin visiot olisivat tuoneet säpinää ja uusia avauksia ohjelmaan. Lähinnä tässä on koolla joukko konsensus-ajattelua edustavia, kunnollista debattia kaihtavia tyypillisiä ja hieman vähemmän tyypillisiä suomalaisia, jotka eivät näemmä uskaltaisi kyseenalaistaa ohjelman mustan lampaan, Sailaksen, tekoja ja arvoja, vaikka nyt olisi loistotilaisuus. Kanadassa tai Ranskassa käytäisiin todellista, pelotonta arvodebattia. Älä pelkää- käskyn laatijat pelkäävät kyseenalaistaa valtion korkeata virkamiestä.
Suomessahan kaikki epäinhimilliset sopeuttamisohjelmat ja leikkaukset menevät läpi juuri siksi, ettei uskalleta olla vahvasti heikompiosaisten puolella, ja kyseenalaistaa jopa tämän ohjelman avainsanoja. Odotan sielu vaahdossa että siirryttäisiin yksilöiden käskyttämisestä yhteiskunnallisen radikaalimurroksen vaihtoehtoon, rakentamaan edellytyksiä todelliselle ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti, biologisesti ja kulttuurisesti KESTÄVÄLLE ja väkivallattomalle tulevaisuudelle. Demokratian ja rahanvallasta vapaan vaikuttamisen heikennyttyä minimiinsä kymmenen käskyä tulee laatia työnantajille, finanssivallan edustajille ja leipääntyneille, kansasta erkaantuneille valtapoliitikoille:
Lopeta jatkuva tehostaminen, piiskaaminen, hiostaminen, monikansallisten yritysten kilpailukyvyn edistäminen työntekijöiden oikeuksia polkemalla, työttömien orjatyö ("välityömarkkinat"), sivistyksen alasajo ja elinkeinoelämän ylivallan ulottaminen jopa vanhuspalveluihin ja kouluihin. Lopeta lasten ja vanhusten hoivan huutokauppa! Murra yhtiövalta! Palauta tavallisen ehdokkaan mahdollisuudet vaaleissa! Lopeta keskittäminen ja ulkoistaminen, palauta kyläkoulu, kyläpankki, kylälääkäri, kyläkirjasto! Ja lopuksi, pelkää veronmaksajia! Emme halua enää luovuttaa verovertamme finanssikeinottelijoille, samaan aikaan kun elämämme kallistuu kallistumistaan, ja palvelut katoavat. Sailas vastaamaan sairaista arvovalinnoista kiihtyvän kilpailutalouden säästösirkkelissä!
Tehkää seuraavaksi tarkkaan suunniteltu maantieteellisesti edustava ohjelma l0 käskyä maan johtajille! Se varmasti nostaa katsojalukuja ja tuo aineksia TODELLISEEN, siis vaikutuksiltaan konkreettiseen arvokeskusteluun.
Kaarina Kailo, Kiimingin kunnanhallituksen jäsen, vasemmistonaisten varapj, toisenlaisten maailmankatsomusten tutkija ja kansalaisaktivisti
– kaarina kailo (ei varmistettu)