Tee hyvin -muotoiltu käsky on täysin epärealistinen palkkatyötä koskevana. Yksi pahimpia ongelma työelämässä on juuri se, että työntekijä ei voi tehdä työtään hyvin. Hyvin tekeminen vie liikaa aikaa ja työnanatajan kate jää liian alhaiseksi.
Pari esimerkkiä:
- Pesukoneen korjaaja tuli työaikana keikalle, sai työnsä tehtyä kyllä, mutta jokin asia jäi vaivaamaan vielä. Oli pakko lähteä, mutta hän tuli omalla ajallaan viimeistelemään työnsä ollakseen varma, että kaikki on varmasti kunnossa.
- Vierailin yrityksessä, ossa annettiin puhelintukea tietokoneen kotikäyttäjille. Kuuntelin erään nuoren miehen keskustelua ja kehuin sitten hänen pomolleen, miten todella hyvin tämä poika teki työnsä, asia tuli varmasti kerralla kuntoon. Toimitusjohtaja suuttui, hänen mielestään kyseinen poika on ongelmatapaus. Firma saa toimeksiantajaltaan korvauksen vastattujen puheluiden lukumäärän perusteella, ei käytetyn ajan eikä ratkaistujen ongelmien perusteella. Parempi, että vastataan nopeasti ja käyttäjä joutuu soittamaan useita kertoja yhdestä ongelmasta.
Jokainen työelämässä mukana oleva voi varmasti luetella runsaasti vastaavia esimerkkejä.
Sailaksen parjaamalla 70 -luvulla sentään vielä hyvin tekemistä arvostettiin, nyt tuollaiset käskyt ovat hurskastelua.
keskiviikkona 30.12.2009
Tee hyvin -muotoiltu käsky on täysin epärealistinen palkkatyötä koskevana. Yksi pahimpia ongelma työelämässä on juuri se, että työntekijä ei voi tehdä työtään hyvin. Hyvin tekeminen vie liikaa aikaa ja työnanatajan kate jää liian alhaiseksi.
Pari esimerkkiä:
- Pesukoneen korjaaja tuli työaikana keikalle, sai työnsä tehtyä kyllä, mutta jokin asia jäi vaivaamaan vielä. Oli pakko lähteä, mutta hän tuli omalla ajallaan viimeistelemään työnsä ollakseen varma, että kaikki on varmasti kunnossa.
- Vierailin yrityksessä, ossa annettiin puhelintukea tietokoneen kotikäyttäjille. Kuuntelin erään nuoren miehen keskustelua ja kehuin sitten hänen pomolleen, miten todella hyvin tämä poika teki työnsä, asia tuli varmasti kerralla kuntoon. Toimitusjohtaja suuttui, hänen mielestään kyseinen poika on ongelmatapaus. Firma saa toimeksiantajaltaan korvauksen vastattujen puheluiden lukumäärän perusteella, ei käytetyn ajan eikä ratkaistujen ongelmien perusteella. Parempi, että vastataan nopeasti ja käyttäjä joutuu soittamaan useita kertoja yhdestä ongelmasta.
Jokainen työelämässä mukana oleva voi varmasti luetella runsaasti vastaavia esimerkkejä.
Sailaksen parjaamalla 70 -luvulla sentään vielä hyvin tekemistä arvostettiin, nyt tuollaiset käskyt ovat hurskastelua.
– Marja Leena Ristimäki (ei varmistettu)