Marion,HEI; jokaisen nykylänkkärin tehtävä on kyseenalaistaa isänsä (pappansa) kuten James Dean teki roolitöissään aikanaan: En ymmärrä miksi Marion yrittää miellyttää pappaansa toteuttamalla tämän tahtoa. Sillä jos kotipiiristä ei saa tarvittavaa kannustusta, ehkä kannustusta tulee hakea muualta. Aihe on loppuun käsitelty, jo "tv:stä tuttu" - katsokaa vaikka Rebel With Out A Cause, joka kuvaa nuorison vieraantumista menneestä sukupolvesta.. James Deanin tähdittämä elokuva 1950-luvulta.

Jokaisella pitäisi olla oikeus kapinoida, valitettavasti usein käsitys kapinoinnista on tehdä huonoa politiikkaa muiden kiusaksi. Helppohan niitä ideaaleja-laatikoita on viskellä, mutta vaikeampaa on oikeastii tietää mistä pitää ja mihin tahtoo mennä. Näiden raja-aitojen rikkominen nimenomaan on kapinaa: Teininä tykätään vaikka rokkaa jotain tiettyä tyyliä. Herranjestas!!! MULLON HABII!

Tästä päästään takaisin itse elokuvaan. Väitän että Marionin kaltainen tyyppi, joka hän draaman alussa oli, ei koskaan olisi tehnyt näin radikaalia muutosta - butch-lesbosta siionilaiseksi-saarnaajaksi. Ellei sitten kyseessä tosiaan ollut jonkin näköinen äärimmäinen stressireaktio. Elokuvan alussa hänellä oli homma hallussa, miksi muuttaa mitään, jos tuntee omat vibat ja sydeemit, niin tuskin sen saavutettuaan tahtoo sekoittaa enää yhtään mitään. Just tossa kohtaa se Rakkaus olisi voittanut Uskon, jos lähdetään tälle käsitelinjalle.

Kuunnelkaa tässä kohtaa: The Smiths - There is A Light That Never Goes out

Ja tämän tv-elokuvan loppu oli kyllä tosi lässähtänyt, samanlainen kun sioonilaisen-Marionin tukka. Siis ihan uskomattoman ankea. Draaman paras sivuhenkilö Lepe ns.on syypää kaverinsa ja toisen ex-gimman tapaturmaiseen kuolemaan. -.- WUT! Eikö ne ois voinu vaan palata onnellisesti yhteen, mennä naimisiin, adoptoida lasta ja erota vaikka sitten tai jotain.. sellainen kiva ja inhimmillinen loppu olis ollu paikallaan.

Hei, hyvää kevättä kaikille jotka lukee kommenteja!

– kutjavansorjanto (ei varmistettu)