Tämä aihe on koskettanut minua ja perhettäni hyvin läheisesti ja koskettaa edelleen. Lapseni huostaanotettiin reilu vuosi sitten 15 vuotiaana kun kaikki muut keinot oli jo koitettu.
Tyttäreni alkoi murrosiässä oireilla todella voimakkaasti ja ajautui huonoon seuraan. Monta yötä meni valvoessa ja etsiessä häntä milloin mistäkin, välillä etsittiin myös poliisien avustuksella.
Hän karkaili, käyttäytyi uhkavaasti ja agressiivisesti. Lopulta, muutaman kiirreellisen sijoituksen jälkeen päädyttiin huostaanottoon ja se oli perheemme pelastus. En tiedä missä tyttäreni olisi tänä päivän jos ei näin olisi tehty. Nyt hän asuu perhekuntoutuskeskuksessa ja pikkuhiljaa opetellaan kotiutumista ja rakennetaan luottamusta. Minulla ei ole muuta kun hyvää sanottavaa kohdallemme osuneista sosiaalityöntekijöistä ja myös perhekuntoutuskeskuksen työntekijöistä.
He ottivat huoleni lapsestani tosissaan ja ovat kulkeneet koko prosessin ajan rinnallamme.
He tekevät tosi tärkeää työtä ja olen heille äärettömän kiitollinen.
En koskaan ikimaailmassa olisi uskonut että oma rakas tyttäreni huostaanotettaisiin mutta näin voi käydä ihan tavallisessakin perheessä. Meillä kotona ei juoda, ei riehuta eikä olla väkivaltaisia. Olemme mieheni kanssa aivan tavallisia työssäkäyviä kunnollisia ihmisiä.
Toivon että ajan kanssa saamme taas perheemme ehjäksi.

Usko,Toivo & Rakkaus

– Anonyymi (ei varmistettu)