En voi käsittää, miksi lääkäreitä syytetään potilasjonoista ja väitetään hyötyvän hädän alaisten riistämisestä. Harva lääkäri päättää itse koska työnsä toteuttaa, vaan systeemi on se, joka kusee. Terveydenhuoltoon laitetaan liian vähän resursseja ja osa ohjautuu mahdollisesti vääriin uomiin. Ei lääkärikään voi olla töissä 24h/7 joka päivä, vaan hänkin on ihminen ja tarvitsee vapaa-aikaa. Näin ollen jonot muodostuvat lääkärien puutteesta, ei suinkaan yksittäisten lääkärien sadistisesta innosta saada kasvattaa jonoja.

Lääkärikoulutus on kallista ja ennen kaikkea lääkärin opintoja ei opita pelkästään oppikirjoista, vaan ammattiin kasvetaan vanhempien kollegojen tuella. Kukaan ei halua lääkärille, joka ei ole koskaan saanut opiskeluaikana laittaa lumbaalipunktiota tai injektoinut kortisonia olkapäähän. Kasvavat ryhmäkoot ilman kasvavia resursseja aiheuttavat kasvavat ryhmäkoot, toimenpiteiden naurettavan pienen määrän ja huonot valmiudet aloittaa praktiikan harjoittamisen. Jälleen kerran: mikä on tärkeää? Määrä vai laatu? Yleensä kannattaa ajatella molempia.

Toisin kuin monissa ammateissa, joutuvat lääkärit opiskelemaan kaikki suurissa kaupungeissa, mutta paineet jakautua ympäri suomea tämän jälkeen ovat suuret. Harva palaa enää syrjäkyliin, jos puoliso on jo löytynyt isosta kaupungista ja lapsiakin alkaa siunaantua. Sen sijaan esim. juristit ja ekonomit voivat hyvällä omalla tunnolla isoon kaupunkiin jäädä, koska heitä ei tarvita syrjäkylissä vastaavia määriä. Kun lääkäreitä ei syrjäkyliin mene, on heitä pakko sinne suostutella taloudellisilla keinoin. Mikä kohta tässä on vääryyttä?

Ihmisiä tuntuu ärsyttävän se, että lääkärien pitäisi olla pyhiä. Juristit ja ekonomit saavat kiskoa rahaa mielin määrin ja leveillä uusilla autoillaan. Lääkärit eivät.

Terveyden huoltoon pitää satsata lisää resursseja. Niin koulutukseen kuin toteuttamiseenkin. Hyvää ei saa halvalla, kannattaa varoa mitä tilaa.

– Hammaslääkäri (ei varmistettu)