Tämä sarja paljastaa suomalaisen tv-draaman totaalisen alennustilan.

Miten tällainen salkkari-uusipäivä -tasoinen käsikirjoitus voi mennä läpi Yleisradiossa? Ovatko Ylen draamasta päättävät tahot menettäneet loputkin arvostelukyvystään ja todellisuudentajustaan?

Ohjaaja ja useimmat näyttelijät varmaankin osaisivat asiansa, mutta käsikirjoitus mättää pahasti. Näyttelijöiden suuhun tungetaan solkenaan repliikkejä, joissa roolihenkilöt kertovat miltä tuntuu ja mitä tapahtuu, eli asioita jotka pitäisi k u v a t a ja n ä y t e l l ä, ei puhua. Näyttelijöillä ei näin ole paljoakaan näyteltävää eikä ohjaajalla ohjattavaa, kun onneton käsikirjoitus käsittää pelkkää kertovaa ja kuvailevaa löpinää.

Myös kiire näkyy - taas. Miksei Yle voisi tuottaa tai tuotattaa vähemmän,mutta paremmin tehtyä draamaa kuten muissa Pohjoismaissa?

Mitä poliittis-yhteiskunnalliseen aspektiin tulee, joku Yle-pomo marisi Hesarissa ettei heille hyviä sellaisia käsikirjoituksia tarjota.

Tarjota? Ei käsikirjoituksia ole missään tarjolla, vaan niillä markkinoilla kysyntä määrittelee sen tarjonnan. Tässä tapauksessa se, mikä on mennäkseen läpi, eikä Ylen viimeaikaista draamaa katsellessa voi kuvitella kuin että Ylessä menee läpi vain huono ja keskinkertainen. Hyvään ei edes pyritä, uumoilen, vaan päätetään pelkkiä vanhan mutta ei-niin-hyväksi-havaitun sapluunan mukaisia draamatuotantoja. Tai sitten draamatilaajat ovat vain täysin ammattitaidotonta porukkaa.

Ei kukaan ala kirjoitella huvikseen hyvää draamakäsikirjoitusta, jonka tekeminen voi ottaa vuoden-pari ja sen jälkeen toivoa että Ylen sovinnais-konservatiiviset päättäjät veisivät sen tuotantoon, kun todennäköinen osoite kuitenkin on se pöytälaatikko. Olen myös ymmärtänyt että sovinnaisesta pullamössöstä poikkeavat ideat torpataan heti lähtötelineillä, eikä hyviä käsikirjoituksia siksi päästä edes kirjoittamaan.

Ammattitaitoa, Yle! Ja ennen kaikkea siihen draaman tilaajapuoleen.

– Anonyymi (ei varmistettu)