Dokumentti oli erittäin koskettava ja pisti ajattelemaan paljon myös omaakin elämää. Minun mielestä jotkut hoitajista keskittyivät vain omiin ongelmiinsa eivätkä kauheasti kuunnelleet Heljää. Oli hienoa nähdä kuitenkin kuinka innoissaan Heljä oli kun pääsi esim. PMMP:n konserttiin,niin monia asioita pystyy tekemään vaikka olisikin liikuntarajoitteinen ym. Koira oli myös hyvä juttu Heljän arjessa, sen kanssakin pystyy viettämään niin paljon hetkiä. Toivon todella että Heljä löytäisi itselleen ystävän vierelle, joka kuuntelisi eikä välittäisi Heljän cp-vammasta!

– Anonyymi (ei varmistettu)