Samoin minulle. Heljä suhtautuu terveellä tavalla itseensä, elämäänsä ja toimii ja tuntee oikein. Muiden ihmisten pitäisi oppia myös tuntemaan oikein. Olemaan yhteyksissä muihin, myös Heljään. Miten uskaltaisin ja osaisin kauppakeskuksessa tai naapurustossa käydä juttelemaan pyörätuolissa olevan kanssa tai edes kenenkään muunkaan. Toisinaan näen heissä yksinäisyyden tunteen.Vammattomuudestani huolimatta olen myös yksinäisyyden tunteessa. Oma vammani on kai sosiaalisessa kohtaamisessa. Se on niin yleistä nk. terveiden keskuudessa, että koituu vammaistenkin vahingoksi. Jos hyväntekeväisyyskeräysten rahat menisi Heljälle (ja kaltaisille) lahjoittaisin varmasti, vaikka elän myös köyhyysrajan alapuolella.

– Anonyymi (ei varmistettu)