Jokainen valitse oman polkunsa.Toiset jää taplaa samaa paskaa kun toiset tahtoo unohtaa ja mennä edes hitusen eteenpäin elämässä.Mun perheessä oli väkivaltaa,päihteitä,seksiä.Sossun tantat joka ma ovella. Joka vkl poliisit kävi.Siitä huolimata meitä kolmea sisarusta ei ikinä saatu pois kotoa.Äitimme yritti tappaa pikkusiskoani,isäpuoleni puukotti äitiämme.Ja kukaan ei välittänyt.Sossut kävi joo,mutta meitä ei vaan saatu pois kotoa.Minä vanhimpana huolehdin siskoistani,kun äiti päätti lähtee viikon ryyppyreissulle.Koulunkäynti jäi jo siinä vaiheessa,olin kolmennalle luokalla.Kun äiti ei enään saanu turpaan niin minä sain.Äiti alkoi hakata mua.17vuotiaana sain oman kodin-sossu laitto mut vihdoin pois kotoa.Siskot jäi äidille,mutta olivat mun luona mahdollisimman paljon,jolloin sain nukuttua yöni rauhassa eikä tarvinnu miettiä mtä siel tapahtuu. Nyt äitimme on kuollut,omankädenkautta.Ja vaikka kuinka kylmältä se tuntuu joistakin-niin minä olen helpottunut.Enään ikinä se ei pysty vahingoittamaan ketään.Anteeksi olen antanut,mut ikinä en pysty unohtaan :( Fyysíset vammat jäi myös minuun. Nyt minulla on kolme lasta yh-äiti.Väkivaltasia suhteita takana.Olen oman elämäni super nainen.En ole lähtenyt äitini poluille,vaikka geenit olisi siihen ollut.Mutta se kokemus minkä itse koko ei halua omille lapsilleen.Minä en jääny taplaa paskaa,vaikka olen yh-äiti ja pitkäaikais työtön ilman ammattia.Se mikä ei tapa se Vahvistaa!!!! Voimia kaikille jotka ovat käyneet saman paskan läpi tai jotka käy tällä hetkellä.Näyttäkää tälle yhteiskunnalle ettette oo luusereita..

– Anonyymi (ei varmistettu)