Niinhän Iiris Härmä asian sanoi aamuteeveessä ja puhui hieman pilkallisesti tuosta postista jonka sai. Katjan avunhuudosta, kärsimyksestä. Kotisohvalla sellaisen katselu tuottaa monille suoranaista nautintoa.

Ellei myönnä, että sosiaalipornon rajalla tämä kulkee, niin ei ole sydämensivistynyt. Tämän sanon siksi, että tunnen monta katjankaltaista ihmistä, ja heidän elämäntilanteensa on muuttunut paremmaksi (mitä sillä nyt tarkoitetaankin). Sosiaalipornona pidän sellaista kerronantapaa jossa jätetään tärkeitä ja oleellisia asioita kertomatta. Aivan kuten iltapäivälehdistön sosiaalipornotarinoissakin. Ikävää, että tekijät sortuivat vähän samaan.

Moni ei ymmärrä dokumenttia katsoessaan, että se tekijöidensä näkemys. Sen lisäksi katsojilla on oma näkemys. Dokumentti oli toki koskettava, taitavasti tehty. Kyse ei ole siitä.

– Anonyymi (ei varmistettu)