Hei
Kiitos kaikille, jotka olette seuraanneet sarjaani Sata lasissa. Hienoa että olette lähteneet mukaan taivaltamaan näiden pohjoisen ihmisten, välillä kylmän karujakin, polkuja.
Haluan ensiksi vastata monien katsojien esittämään kysymykseen, miksi sarjan henkilöiden kielenkäyttö on välillä hyvinkin voimasana painotteista.
Lähdin kuvaamaan kokonaisuutena yhteisöä, jossa työnteon kulttuuri on aina ollut se määräävin tekijä ihmisen identtiteetin muotoutumiselle. Työläiskulttuurissa työtä on tehty sukupolvien ajan.
Työn tekeminen on ollut myös tapa regoida kaikkeen mitä ympärillä tapahtuu. Siis ihminen määräytyy sen kautta mitä hän tekee. Usein myös tämä työ itsessään on periytynyt isältä pojalle. Ja sen mukana arjen aherruksen keskellä käytetty kieli. Tässä sarjassa kirosanan käyttö kuuluu tämän yhteisön arkeen.
Mutta samalla olen halunnut osoittaa, että voimasanan käyttö on hieman karannut käsistä.
V-sana tahtoo lipsahtaa huomaamatta vähän liian usein.
Usein tämä kieli vahvistaa puhujan identtiteettiä. Mies on tosissaan kun voimasana pärähtää.
Se on viesti, että minua on nyt parasta kuunnella. Samalla puhuja nostaa oman asiansa tärkeyttä myös itselleen. Tällainen kielenkäyttöä on jäänne menneiltä ajoilta. Ronski kielenkäyttö on osa sarjan henkilöhahmojen persoonaa. Ja se on kuvaus katoavasta tavasta olla olemassa Tämän sarjan ihmiset (valitettavasti) alkavat muutenkin menettää paikkansa yhteiskunnan täysivaltaisena jäseninä.
He eivät ole osa sivistyneistöä, eikä heillä ole tapakulttuurikasvatuksen tuomia apuja käytössään.
Haluan myös näyttää miten alunperin työntekoon kuuluva kielenkäyttö on levinnyt kaikkeen näiden ihmisten väliseen kanssakäymiseen.
Se on heille myös keino yrittää ilmaista enemmän kuin pelkät tavalliset sanat tarjoavat.
Kirosanojen käyttö osoittaa heissä miehistä voimaa.
Toisaalta se viestittää myös heikkoutta ilmaista muuten itseään.
Olen myös halunnut venyttää tavallisen sarjaohjelman rajoja, että kaikki kuvattavat asiat eivät ole niin helposti omaksuttavia. Liikun rosoisella pinnalla näiden ihmiskohtaloiden kanssa. Ymmärrän hyvin, että liian usein kuultu kirosana herkistää katsojan korvan. Ja jokainen sen jälkeen kuultu v-sana tuntuu vastenmieliseltä. Mutta toivottavasti näiden henkilöhahmojen inhimillisyys nousee heidän heikkouksiensa yläpuolelle. Ja heidän tarinaansa jaksaa edelleen seurata.
maanantaina 07.10.2013
Hei
Kiitos kaikille, jotka olette seuraanneet sarjaani Sata lasissa. Hienoa että olette lähteneet mukaan taivaltamaan näiden pohjoisen ihmisten, välillä kylmän karujakin, polkuja.
Haluan ensiksi vastata monien katsojien esittämään kysymykseen, miksi sarjan henkilöiden kielenkäyttö on välillä hyvinkin voimasana painotteista.
Lähdin kuvaamaan kokonaisuutena yhteisöä, jossa työnteon kulttuuri on aina ollut se määräävin tekijä ihmisen identtiteetin muotoutumiselle. Työläiskulttuurissa työtä on tehty sukupolvien ajan.
Työn tekeminen on ollut myös tapa regoida kaikkeen mitä ympärillä tapahtuu. Siis ihminen määräytyy sen kautta mitä hän tekee. Usein myös tämä työ itsessään on periytynyt isältä pojalle. Ja sen mukana arjen aherruksen keskellä käytetty kieli. Tässä sarjassa kirosanan käyttö kuuluu tämän yhteisön arkeen.
Mutta samalla olen halunnut osoittaa, että voimasanan käyttö on hieman karannut käsistä.
V-sana tahtoo lipsahtaa huomaamatta vähän liian usein.
Usein tämä kieli vahvistaa puhujan identtiteettiä. Mies on tosissaan kun voimasana pärähtää.
Se on viesti, että minua on nyt parasta kuunnella. Samalla puhuja nostaa oman asiansa tärkeyttä myös itselleen. Tällainen kielenkäyttöä on jäänne menneiltä ajoilta. Ronski kielenkäyttö on osa sarjan henkilöhahmojen persoonaa. Ja se on kuvaus katoavasta tavasta olla olemassa Tämän sarjan ihmiset (valitettavasti) alkavat muutenkin menettää paikkansa yhteiskunnan täysivaltaisena jäseninä.
He eivät ole osa sivistyneistöä, eikä heillä ole tapakulttuurikasvatuksen tuomia apuja käytössään.
Haluan myös näyttää miten alunperin työntekoon kuuluva kielenkäyttö on levinnyt kaikkeen näiden ihmisten väliseen kanssakäymiseen.
Se on heille myös keino yrittää ilmaista enemmän kuin pelkät tavalliset sanat tarjoavat.
Kirosanojen käyttö osoittaa heissä miehistä voimaa.
Toisaalta se viestittää myös heikkoutta ilmaista muuten itseään.
Olen myös halunnut venyttää tavallisen sarjaohjelman rajoja, että kaikki kuvattavat asiat eivät ole niin helposti omaksuttavia. Liikun rosoisella pinnalla näiden ihmiskohtaloiden kanssa. Ymmärrän hyvin, että liian usein kuultu kirosana herkistää katsojan korvan. Ja jokainen sen jälkeen kuultu v-sana tuntuu vastenmieliseltä. Mutta toivottavasti näiden henkilöhahmojen inhimillisyys nousee heidän heikkouksiensa yläpuolelle. Ja heidän tarinaansa jaksaa edelleen seurata.
– Jari salmi (ei varmistettu)