Tässä sarja, joka on palkinnut alkumetreiltä katsojan ruhtinaallisesti. Koukuttua voi monesta syystä. Ittelleni isoimpia juttuja on henkilöhahmoihin aste asteelta kiintyminen, joka on kulkenut uteliaasta alkuhämmennyksestä kohti jopa aitoa välittämistä ja myötäelämistä. Ja näin on itse sarjassa mielestäni käynyt myös varsinkin päähenkilöitten välisessä suhteessa. Fiktiivisiin hahmoihin kiintyy, kun katsoja saa heistä riittävän kokonaisvaltaisen ja uskottavan käsityksen älyllisinä ja tuntevina ihmisinä ja kun hahmot pyrkivät edes jollain tasoin kasvamaan suhteissansa toinen toisiinsa - ja joissakin suhteissa eivät ehken kasva - mikä on inhimillistä. Sen täytyy perustua erinomaisen näyttelijäntyön ja koko sarjan kaaren kokoavan käsikirjoituksen lisäksi siihen, että on avoin ja antaa katsomiskokemuksen koskettaa myönteisesti tunnetasollakin. Tätä ei voi kukaan kyseenalaistaa mihinkään älylliseen ja analyyttiseen vedoten, sillä se tapahtuu katsojan mielessä.

– Dogma (ei varmistettu)