Saga ja Martin ovat, kyllä juu, vastapareja ja erilaisia, mutta samalla niin samanlaisia (esimerksi ollakseen itsekeskeinen ja sosiaalisesti kykenemätön ei tarvitse edustaa autismin kirjoa). Tilanteissa, jossa erilaisuus hetkellisesti korostuu jotenkin, on läsnä aina se, mitä on aiemmin toisessa kohdin tullut ilmi toisella tavalla + se, mitä vielä tuleman pitää - ja joka tuo toisia ulottuvuuksia hahmoon kokonaisuutena. Yksittäisen tilanteen tai teon perusteella ei voi rakentaa ihmiskuvaa.Tämän muistaminen tuntuu välillä oikeassakin elämässä olevan vaikeeta, niinpä ei ole ihme, jos telkkusarjan katsomiskokemuskin pysyy juonitasolla. Jos vastakkainasettelut nähdään vain kevennyksinä, on ehkä liikaa vertailukohtana jotkut semmoiset rosmo- ja pollarisarjat, joissa huumoria revitään mahdollisimman oudoista henkilöhahmoista eikä sen enempään edes tähdätä. On itsetarkoituksellista haha -huumoria ja huumoria, joka voi olla hyväntahtoista naurahtelua joillekin elämän eriskummallisuuksille. Ja eikös aika usein oikeissa tilanteissakin ole hirveen paljon tökeryyttä, usein just itsekeskeistä ajattelemattomuutta ja sosiaalista kykenemättömyyttä olla toisten kanssa ihmisiksi. Realismia kaipaaville on pakko sanoa, että totuus on aika usein jopa tarua ihmeellisempää.

– GetReal (ei varmistettu)