sunnuntaina 13.12.2009

Noh noh. Missä olitte silloin, kun huumorintajuja jaettiin? Sitäpaitsi, asia taitaakin olla päinvastoin kuin luulemme. Minun mielestäni ohjelmassa annetaan cp-vammaiselle (joka ei ole sama kuin kehitysvammainen) mahdollisuus kuin kenelle tahansa kokeilla eri hommia. Sellainenkin ajatus tuli, että ohjelmassa otetaan kantaa, miten pitkälle kannattaa mennä "tasa-arvoisuuden nimessä". Siis mitä pitäisi ajatella myös muiden, n.s normaaleiden ihmisten tunteista. Ajatellaanpa vaikka sitä cp-pappia ruumista siunaamassa. Miltä tuntuu omaisista, kun tasa-arvon nimisssä pappi viskoo hiekat pitkin seiniä? Kuinka heidän pyhyyden kokemuksensa mahtaa saada vamman? Jokin raja saanee olla silläkin, voi kohtuudella vaatia ihmistä kestämään (tahatontakin) tilannekomiikkaa? Miitta Sorvalille täydet pisteet "heittäytymisestä" uskaliaaseen rooliin.

Vastaa

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Muualla Yle.fi:ssä