You can't request more than 20 challenges without solving them. Your previous challenges were flushed.
torstaina 14.03.2013
Sinivalkoisen valheen lisäksi kanattaa katsoa ruotsalainen dokumentti "Nostiko doping hiihtäjien veriarvot". Tämän lisäksi kannattaa avata silmänsä myös yleisestikin urheilun suhteen ja muistaa, että totuus on tarua ihmeellisempää.
Huippu-urheilussa dopingin taustalla ei ole vain urheilija vaan järjestelmä. Ketä järjestelmään kuuluu on kiistanalaista. Selvää on, että valmennusjohto lääkäreineen on vahvasti mukana asiassa. Tällaisen johtopäätöksen voi tehdä Lahden tapahtumien, Kari-Pekka Kyrön lausumien ja dokumenttien perusteella. (Miksi muuten Immo Kuutsan pitää olla ovela dokumentissa Sinivalkoinen valhe?)
Näiden yläpuolella on kansallinen lajiliitto, Hiihtoliitto, jonka osuutta voidaan pitää todennäköisenä. Miksi muutoin Esko Ahon olisi ylitsepääsemättömän vaikeaa puhua urheiluasioista enää? Ahon ja Esa Klingan tiedotustilaisuus STT -uutisoinnin jälkeen näyttää tänäpäivänä katsottuna kornilta. Oma lukunsa on se, että miksi Hiihtoliitto sitoutui maksamaan Ahon oikeudenkäyntikulut myös siinä tapauksessa, että hän häviäisi vahingonkorvauskanteensa STT-jutussa?
Kansallisen lajiliiton yläpuolelle asettuu kansainvälinen lajiliitto FIS, jonka rooli on epäselvä, mutta epäilyttävä. FIS:in henkilökuntaan on kuulunut tai kuuluu henkilöitä, jotka mielenkiintoisella tavalla yhdistyy doping -asiaan. Dokumentissa "Nostiko doping hiihtäjien veriarvot" toimittaja saa erikoisen puhelun norjalaiselta asiantuntijalääkäriltä, joka on vaikuttanut FIS:issä. Lääkäri muun muassa aikoo raportoida toimittajan tiedoista (ja lienee myös dokumentin teosta) FIS:in johtajalle. Dokumentin kommentaari osassa FIS:in tanskalainen asiantuntijalääkäri jännästi peruuttelee asiassa dokumentin julkistamisen jälkeen (painostustako?). FIS:iä tarkastellessa mainittakoon myös, että suomalainen FIS:issä vaikuttanut dopingasiantuntijalääkäri on ensin ollut kehittämässä doping-testejä, mutta myöhemmin puhunut dopingin vapauttamisen puolesta, ja häntä vastaan on esitetty mielekiintoisa väitteitä mm. Suomen maajoukkueen lääkärinä toimineen henkilön taholta. Myös Kyrö kertoo dokumentissa Sinivalkoinen valhe soittaneensa kyseiselle henkilölle ja kysyneen, näkyykö hemohes testeissä. Kuulostaako läpinäkyvälle toiminnalle? Mikä mielikuva FIS:in panoksesta dopingin vastaiseen työhön syntyy?
Näyttäisi siis siltä, että hiihtourheilussa on dopingkulttuuri. Doping näyttäisi olevan järjestelmän organisoima, hyväksymä ja kontrolloima. Sen avulla käydään politiikkaa. Kahdentoistavuoden perspektiivistä katsottuna voidaan heittää kysymys: miksi Suomen joukkue oli ainoa, joka käytti hemohessiä Lahden kisoissa EPO:n peittelyyn? Kuka halusi nolata Suomen joukkueen vuoden 2001 kotikisoissaan? Kuuluuko tapaus samaan ”peliin” kuin mitä Suomen joukkue harjoitti ennen Lahden 1989 kisoja, jolloin Suomen joukkueen väitetään laskeneen liikkeelle huhun, jonka mukaan Lahdessa olisi käytössä erityisen hyvä doping-testi, jossa varmuudella paljastuisi vilppi? Mielestäni Suomelle kostettiin Lahden 1989 kisojen tapahtumat.
Mielenkiintoista tässä doping -keskustelussa on dokumenteissa nähtävä aiheen pakoilu. Ex-hiihtäjät ja valmentajat eivät halua asiasta keskustella tai haastatteluja vai pitäisikö sanoa kiemurteluja katsoessa tulee itsellekin epämukava olo. Räikeimpänä tietenkin suorat kyseenalaistukset, tietojen panttaukset (mm. YLE) ja ”vasta hyökkäykset” mm. FIS:iä edustaneiden taholta.
Surullisinta asiassa on vastuutahojen selkärangattomuus. Nuori henkilö on vaikuttamiselle altis eikä lahjakas nuori urheilija tee tässä poikkeusta. Jokainen voi asettua parikymppisen nuoren asemaan ja miettiä, mitä tekisi, jos kokenut ja pitkänlinjan, julkisuudessakin ollut, hiihtovaikuttaja tulee ilmoittamaan, että huipulle et ilman aineita pääse ja jos haluat huipulle, se voidaan järjestää. Kyseessä on sinun unelma-ammattisi.
Puhtaamman huippu-urheilun vuoksi toivoisin, että entiset ja nykyiset urheilijat avautuisivat asiassa, joka epäilemättä osan mieltä painaa. Kyllä suuri yleisö urheilijaa ymmärtää ja ymmärtää myös sen, jos doping-aineita on käytetty aikana, jolloin ne eivät erikseen ollut kiellettyjä. Se ei kuitenkaan ymmärrä asioiden peittelyä, joka myös osaltaan ajaa median ja jopa viranomaiset tutkimaan asiaa. Urheilussa olisi hyvä muistaa, että ”se on vain peliä” - myös siellä kilpakentillä.
torstaina 14.03.2013
Sinivalkoisen valheen lisäksi kanattaa katsoa ruotsalainen dokumentti "Nostiko doping hiihtäjien veriarvot". Tämän lisäksi kannattaa avata silmänsä myös yleisestikin urheilun suhteen ja muistaa, että totuus on tarua ihmeellisempää.
Huippu-urheilussa dopingin taustalla ei ole vain urheilija vaan järjestelmä. Ketä järjestelmään kuuluu on kiistanalaista. Selvää on, että valmennusjohto lääkäreineen on vahvasti mukana asiassa. Tällaisen johtopäätöksen voi tehdä Lahden tapahtumien, Kari-Pekka Kyrön lausumien ja dokumenttien perusteella. (Miksi muuten Immo Kuutsan pitää olla ovela dokumentissa Sinivalkoinen valhe?)
Näiden yläpuolella on kansallinen lajiliitto, Hiihtoliitto, jonka osuutta voidaan pitää todennäköisenä. Miksi muutoin Esko Ahon olisi ylitsepääsemättömän vaikeaa puhua urheiluasioista enää? Ahon ja Esa Klingan tiedotustilaisuus STT -uutisoinnin jälkeen näyttää tänäpäivänä katsottuna kornilta. Oma lukunsa on se, että miksi Hiihtoliitto sitoutui maksamaan Ahon oikeudenkäyntikulut myös siinä tapauksessa, että hän häviäisi vahingonkorvauskanteensa STT-jutussa?
Kansallisen lajiliiton yläpuolelle asettuu kansainvälinen lajiliitto FIS, jonka rooli on epäselvä, mutta epäilyttävä. FIS:in henkilökuntaan on kuulunut tai kuuluu henkilöitä, jotka mielenkiintoisella tavalla yhdistyy doping -asiaan. Dokumentissa "Nostiko doping hiihtäjien veriarvot" toimittaja saa erikoisen puhelun norjalaiselta asiantuntijalääkäriltä, joka on vaikuttanut FIS:issä. Lääkäri muun muassa aikoo raportoida toimittajan tiedoista (ja lienee myös dokumentin teosta) FIS:in johtajalle. Dokumentin kommentaari osassa FIS:in tanskalainen asiantuntijalääkäri jännästi peruuttelee asiassa dokumentin julkistamisen jälkeen (painostustako?). FIS:iä tarkastellessa mainittakoon myös, että suomalainen FIS:issä vaikuttanut dopingasiantuntijalääkäri on ensin ollut kehittämässä doping-testejä, mutta myöhemmin puhunut dopingin vapauttamisen puolesta, ja häntä vastaan on esitetty mielekiintoisa väitteitä mm. Suomen maajoukkueen lääkärinä toimineen henkilön taholta. Myös Kyrö kertoo dokumentissa Sinivalkoinen valhe soittaneensa kyseiselle henkilölle ja kysyneen, näkyykö hemohes testeissä. Kuulostaako läpinäkyvälle toiminnalle? Mikä mielikuva FIS:in panoksesta dopingin vastaiseen työhön syntyy?
Näyttäisi siis siltä, että hiihtourheilussa on dopingkulttuuri. Doping näyttäisi olevan järjestelmän organisoima, hyväksymä ja kontrolloima. Sen avulla käydään politiikkaa. Kahdentoistavuoden perspektiivistä katsottuna voidaan heittää kysymys: miksi Suomen joukkue oli ainoa, joka käytti hemohessiä Lahden kisoissa EPO:n peittelyyn? Kuka halusi nolata Suomen joukkueen vuoden 2001 kotikisoissaan? Kuuluuko tapaus samaan ”peliin” kuin mitä Suomen joukkue harjoitti ennen Lahden 1989 kisoja, jolloin Suomen joukkueen väitetään laskeneen liikkeelle huhun, jonka mukaan Lahdessa olisi käytössä erityisen hyvä doping-testi, jossa varmuudella paljastuisi vilppi? Mielestäni Suomelle kostettiin Lahden 1989 kisojen tapahtumat.
Mielenkiintoista tässä doping -keskustelussa on dokumenteissa nähtävä aiheen pakoilu. Ex-hiihtäjät ja valmentajat eivät halua asiasta keskustella tai haastatteluja vai pitäisikö sanoa kiemurteluja katsoessa tulee itsellekin epämukava olo. Räikeimpänä tietenkin suorat kyseenalaistukset, tietojen panttaukset (mm. YLE) ja ”vasta hyökkäykset” mm. FIS:iä edustaneiden taholta.
Surullisinta asiassa on vastuutahojen selkärangattomuus. Nuori henkilö on vaikuttamiselle altis eikä lahjakas nuori urheilija tee tässä poikkeusta. Jokainen voi asettua parikymppisen nuoren asemaan ja miettiä, mitä tekisi, jos kokenut ja pitkänlinjan, julkisuudessakin ollut, hiihtovaikuttaja tulee ilmoittamaan, että huipulle et ilman aineita pääse ja jos haluat huipulle, se voidaan järjestää. Kyseessä on sinun unelma-ammattisi.
Puhtaamman huippu-urheilun vuoksi toivoisin, että entiset ja nykyiset urheilijat avautuisivat asiassa, joka epäilemättä osan mieltä painaa. Kyllä suuri yleisö urheilijaa ymmärtää ja ymmärtää myös sen, jos doping-aineita on käytetty aikana, jolloin ne eivät erikseen ollut kiellettyjä. Se ei kuitenkaan ymmärrä asioiden peittelyä, joka myös osaltaan ajaa median ja jopa viranomaiset tutkimaan asiaa. Urheilussa olisi hyvä muistaa, että ”se on vain peliä” - myös siellä kilpakentillä.
– Jp (ei varmistettu)