Maaliskuun 2. päivänä sai 61-vuotias kuppanini vaikean aivoverenvuodon. Hän kuoli tajuihinsa tulematta viisi päivää myöhemmin.
Kumppanini oli potenut noin neljännesvuosisadan ajan nivelreumasta ja kroonisesta paksuuolen tulehduksesta. Lisäksi häneltä oli poistettu syöpäkasvain rinnasta kuutisen vuotta aikaisemmin. Näihin vaivoihin kaikkiaan lääkitys oli pitkäaikainen ja arvatenkin raskas. Niveliä oli leikattu toistuvasti.
Ainakin parin vuoden ajan olin huomaavinani hänen ilmaisukykyynsä ja temperamenttiinsa liittyviä oireita, joitten vuoksi yritin taivutella häntä kääntymään neurologin puoleen. Varoitin asiasta myös hänen työterveyshoitajaansa. Hänen suhtautumisensa työhönsä ja johinkin harrastuksiinsa tuntui joskus maaniselta eikä hän ottanut varoituksiani vakavasti.
Uskon että hänen sairautensa ja ylikuormittunut työnsä edesauttoivat hänen varhaista menehtymistään. Saattoi hänellä olla perinnöllistäkin taipumusta. Veren rasva-arvot hän oli saanut pudotettu liikunnalla ja ravinnolla lääkkeen tuella kohtuullisina pidettyihin lukemiin.

– Urpo Poutiainen Anonyymi (ei varmistettu)