Minulla on kaksi lasta ja kummatkin ovat valitettavasti joutuneet olemaan tarhassa, joka loppujen lopuksi purettiin homeen vuoksi. Luulin pelastuksen tulleen kun saimme toisen lapsen kouluun ja nuoremmalle uuden tarhapaikan koulun yhteydessä. Taas tuli pettymys. Heti ensimmäisen lukukauden aikana kuulin alkuun huhuja homeesta ja kosteusvaurioista. Sitten tuli pommi, ja tieto siitä, että hometta sielläkin oli.
Vuoden ikäisenä tarhaan mennyt vanhin lapseni kärsi siis seitsemän vuotta homeesta. Tulehduskierteet olivat peinenä mahdottomat, vuoden sisällä olin joka kuukausi lapsen kanssa kotona korvaatulehduksen takia. Sitten ilmestyi astma oireet ja lopulta dignosoitiin infektioastma.
Nuorimmainen kärsi pääkivuista ja mahakivuista, jotka hellittivät aina lomien aikana.

Tiedotustilaisuuksissa kerrottiin useati, että lasten oireita ei voida ottaa tosissaan, sillä hehän sairastelevat muutenkin. Vanhempana tämä laittoi kyyneleet silmiin.

Uskon, että vanhempaintoimikunnan toiminta ja jatkuva uutisointi koulun tilanteesta sai aikaan sen, että koulu puretaan ja lapset ovat päiväkodin ja koulunpuolelta siirretty parakkeihin. Myös aktiivinen yhteydenpito kaupungin hallitukseen ja valtuustoon sai jotain aikaiseksi. Koululla oli kuulema jo vuosia sitten tehty ensimmäisiä sisäilmatutkimuksia...

Toivon, että lapseni saa tästä lähtien opiskella terveessä ympäristössä.

Näistä asioista kertominenkin pistää vielä omat tunteet pintaan. Monet sairaalakäynnit tukehtuvan lapsen kanssa nousevat mieleen. Valvotut yöt korvatulehduksien takia ja illat mahakipuisen ja pääsärkyisen neljävuotiaan lapsen kanssa eivät unohdu ikinä. Tiedän kyllä, että lapset sairastaa, mutta uskon, että suurin osa on homeen aiheuttamaa kipua ja tuskaa.

Voimia kaikille vanhemmille, jotka kamppailevat tällä hetkellä samojen asioiden parissa.

– Anonyymi (ei varmistettu)