"Suomi on ruotsalainen" osa 2 oli ensimmäistä osaa parempi ja puolueettomampi.
(Tämä keskustelupalsta on valitettavan kömpelö eikä jaksoista voi keskustella erikseen. Tämä ei ohjaa argumentoimaan selkeästi, mutta yritetään.)
Ohjelman mukaan nimitys "Ruotsin vallan aika" on harhaanjohtava, koska ei ollut hallinnollisesti suvereenia aluetta nimeltä Suomi, oli vain Österland, joka laajeni ajan kuluessa. Tätä alkua on kritisoitu eniten keskustelupalstoilla. Ohjelman mukaan ne alueet, joita me nyt kutsumme Suomeksi, kasvoivat yhteen jo 1000-luvun alussa osaksi laajenevaa Ruotsia [sanvalinnat kuin kyseessä olisi ollut kasvillisuuden muutos, mutta keitä täällä asui ja miten eli - tämä ohitettiin täysin].
Ohjelmassa korostettiin, että 1000-luvun alussa Ruotsi ei ollut Ruotsi, Suomi ei ollut Suomi. Tietysti yhdistymisessä oli myös sotilaallisia piirteitä, sanottiin, mutta yllättävän vähän. [Tästä lienee erilaisia käsityksiä ja paikallisissa tarinoissa on muistumia tuon ajan yhteenotoista.] Suomi oli muinaisessa Ruotsissa kuin nykyinen Norrlanti, pohjoinen ja syrjässä. Sen realiteetit olivat erilaiset kuin rintamailla, tällä selitettiin Suomen köyhyyttä ja tulkintaa osattomuudesta. [Verotuksen ja sotaväenottojen luomaa katkeruutta ei sivuttu.]
Ohjelman haastattelema historijoitsija nimesi kysyttäessä kaksi "yleisintä harhaluuloa" Suomen historiasta:
1. Alemmuudentunto siitä, ettei suomalaisilla ole omia suurmiehiä, kun kaikki säätyläiset, taiteilijat ja sotapäälliköt puhuivat ruotsia. Monet säätyläiset olivat alkujaan suomalaisten talonpoikien lapsia, jotka olivat vaihtaneet kielensä ruotsiksi, koska muuten ei voinut edetä. [Mutta kokevatko suomenruotsalaiset itsensä pääosin kieltään vaihtaneiden finnareiden jälkeläisiksi?]
2. Ajatus siitä, ruotsalaiset ovat rodullisista syistä vainonneet suomalaisia ja suomalaiset ovat joutuneet sotimaan Ruotsin puolesta. Ei suomalaisia vainottu, fakta oli vain se, että ihmisten oli osattava ruotsia menestyäkseen yhteiskunnassa. Olimme heikommassa asemassa äidinkielemme takia, mutta erotus ja juopa oli käytännöllinen ei ideologinen. Ruotsin hallinto ei halunnut pakottaa suomalaisia luopumaan äidinkielestään. [Eikö edes ruotsalaistamisen aikana 1700-luvulla?]
Ohjelmassa painotettiin Viaporin merkitystä. Viapori oli aikanaan Ruotsin suurin rakennusprojekti, joka nosti alueen kulttuuriseksi keskukseksi. Esimerkiksi perunan ja sireenin sanotaan levinneen Suomeen Viapori rakentamisen myötä. Viaporin rakentaminen kuulemma sinetöi Suomen kohtalon, Aleksanteri I halusi valloittaa nimenomaan Viaporin.
Ohjelman mukaan 1809 Itäisen valtakunnanosan menettäminen oli Ruotsille suuri isku. Klinge on sanonut, että syntyi kaksi Ruotsia, jossa toisen nimi on Suomi. Suomi olisi tuskin itsenäistynyt ilman tätä jakoa, myöntää tutkija.
Ruotsilla on ja on ollut voimakas ruotsinkielisyyden korostamisen ihanne, siellä ei kaksikielisyyttä syntynyt. Toisessa Ruotsissa eli Suomessa ruotsin kielen asema on vahva juuri siksi, että hallitseva yhteiskuntakerros oli ollut ruotsinkielisiä. [Tähän siirtymään liittyvä kielikysymys jätettiin sivuun. Moni historiantutkija mm. Meinander on kuitenkin ollut sitä mieltä, että suomen kieli olisi hävinnyt kuin iiri, mikäli olisimme jääneet osaksi Ruotsia]
Ohjelmassa painotettiin Ruotsin ajan hyvää perintöä hallinnossa. Erään historioitsijan mukaan Suomen rakenteet olivat niin vahvat nimenomaan Ruotsin vallan ajan perintönä, etteivät itsenäistymisen jälkeen ajalle ominaiset epädemokraattiset liikkeet saaneet suurempaa jalansijaa. On jopa väitetty, ettei kansalaissotaa olisi tullut, jos olisimme pysyneet osana Ruotsia, sillä silloin Venäjän vallankumouksen mullistavat pyörteet eivät olisi vaikuttaneet niin voimakkaasti meihin.
Talvisodassa Suomi sai apua Ruotsilta: rahaa lähes Suomen vuosibudjetin verran ja vapaaehtoisia. Muun avun puuttumista selitettiin sillä, että Ruotsin oli suojelta rautamalmiaan, jota himoitsivat myös englantilaiset ja ranskalaiset ja saksalaiset. Ohjelmassa myönnetään, että Ruotsi olikin yksi toisen maailmansodan kiistattomista voittajista [täysin toisin kuin raskaidet menetysten ja sotakorvauste Suomi]. Ruotsalainen historijoitsija arveli, ettei Neuvostoliitto halunnut sodan jälkeenkään valloittaa Suomea, jottei se olisi työntänyt Ruotsia Natoon, koska Ruotsilla oli sentään Itämeren alueella suuri merkitys.
Mistä suomalaisten siis tulisi olla kiitollisia Ruotsille, ohjelmassa kysytään? Tutkija vastaa: ei mistään - Ruotsi on aina toiminut omien etujensa mukaisesti.
Sen sijaan suomalaiset voivat olla kiitollisia kohtalolle tai sallimukselle: Ruotsinkielisissä saimme mukavamman herrakansan verrattuna baltiansaksalaisiin. Venäjään taas liityimme vasta niin myöhään, ettei meistä ei tullut maaorjien jälkeläisiä.
Entä pitäisikö Ruotsin olla kiitollinen Suomelle, kysyttiin. Kyllä, sanoo ruotsalainen historijoitsija. Suomen armeija pystyi kahdesti estämään Neuvostoliittoa miehittämästä Suomea. Ruotsille oli ensiarvoisen tärkeää, että Suomi onnistui tässä. Ohjelma päättyy painottamaan, että Suomen itäraja on ollut ja on Ruotsin ja Suomen yhteinen asia.
maanantaina 21.01.2013
"Suomi on ruotsalainen" osa 2 oli ensimmäistä osaa parempi ja puolueettomampi.
(Tämä keskustelupalsta on valitettavan kömpelö eikä jaksoista voi keskustella erikseen. Tämä ei ohjaa argumentoimaan selkeästi, mutta yritetään.)
Ohjelman mukaan nimitys "Ruotsin vallan aika" on harhaanjohtava, koska ei ollut hallinnollisesti suvereenia aluetta nimeltä Suomi, oli vain Österland, joka laajeni ajan kuluessa. Tätä alkua on kritisoitu eniten keskustelupalstoilla. Ohjelman mukaan ne alueet, joita me nyt kutsumme Suomeksi, kasvoivat yhteen jo 1000-luvun alussa osaksi laajenevaa Ruotsia [sanvalinnat kuin kyseessä olisi ollut kasvillisuuden muutos, mutta keitä täällä asui ja miten eli - tämä ohitettiin täysin].
Ohjelmassa korostettiin, että 1000-luvun alussa Ruotsi ei ollut Ruotsi, Suomi ei ollut Suomi. Tietysti yhdistymisessä oli myös sotilaallisia piirteitä, sanottiin, mutta yllättävän vähän. [Tästä lienee erilaisia käsityksiä ja paikallisissa tarinoissa on muistumia tuon ajan yhteenotoista.] Suomi oli muinaisessa Ruotsissa kuin nykyinen Norrlanti, pohjoinen ja syrjässä. Sen realiteetit olivat erilaiset kuin rintamailla, tällä selitettiin Suomen köyhyyttä ja tulkintaa osattomuudesta. [Verotuksen ja sotaväenottojen luomaa katkeruutta ei sivuttu.]
Ohjelman haastattelema historijoitsija nimesi kysyttäessä kaksi "yleisintä harhaluuloa" Suomen historiasta:
1. Alemmuudentunto siitä, ettei suomalaisilla ole omia suurmiehiä, kun kaikki säätyläiset, taiteilijat ja sotapäälliköt puhuivat ruotsia. Monet säätyläiset olivat alkujaan suomalaisten talonpoikien lapsia, jotka olivat vaihtaneet kielensä ruotsiksi, koska muuten ei voinut edetä. [Mutta kokevatko suomenruotsalaiset itsensä pääosin kieltään vaihtaneiden finnareiden jälkeläisiksi?]
2. Ajatus siitä, ruotsalaiset ovat rodullisista syistä vainonneet suomalaisia ja suomalaiset ovat joutuneet sotimaan Ruotsin puolesta. Ei suomalaisia vainottu, fakta oli vain se, että ihmisten oli osattava ruotsia menestyäkseen yhteiskunnassa. Olimme heikommassa asemassa äidinkielemme takia, mutta erotus ja juopa oli käytännöllinen ei ideologinen. Ruotsin hallinto ei halunnut pakottaa suomalaisia luopumaan äidinkielestään. [Eikö edes ruotsalaistamisen aikana 1700-luvulla?]
Ohjelmassa painotettiin Viaporin merkitystä. Viapori oli aikanaan Ruotsin suurin rakennusprojekti, joka nosti alueen kulttuuriseksi keskukseksi. Esimerkiksi perunan ja sireenin sanotaan levinneen Suomeen Viapori rakentamisen myötä. Viaporin rakentaminen kuulemma sinetöi Suomen kohtalon, Aleksanteri I halusi valloittaa nimenomaan Viaporin.
Ohjelman mukaan 1809 Itäisen valtakunnanosan menettäminen oli Ruotsille suuri isku. Klinge on sanonut, että syntyi kaksi Ruotsia, jossa toisen nimi on Suomi. Suomi olisi tuskin itsenäistynyt ilman tätä jakoa, myöntää tutkija.
Ruotsilla on ja on ollut voimakas ruotsinkielisyyden korostamisen ihanne, siellä ei kaksikielisyyttä syntynyt. Toisessa Ruotsissa eli Suomessa ruotsin kielen asema on vahva juuri siksi, että hallitseva yhteiskuntakerros oli ollut ruotsinkielisiä. [Tähän siirtymään liittyvä kielikysymys jätettiin sivuun. Moni historiantutkija mm. Meinander on kuitenkin ollut sitä mieltä, että suomen kieli olisi hävinnyt kuin iiri, mikäli olisimme jääneet osaksi Ruotsia]
Ohjelmassa painotettiin Ruotsin ajan hyvää perintöä hallinnossa. Erään historioitsijan mukaan Suomen rakenteet olivat niin vahvat nimenomaan Ruotsin vallan ajan perintönä, etteivät itsenäistymisen jälkeen ajalle ominaiset epädemokraattiset liikkeet saaneet suurempaa jalansijaa. On jopa väitetty, ettei kansalaissotaa olisi tullut, jos olisimme pysyneet osana Ruotsia, sillä silloin Venäjän vallankumouksen mullistavat pyörteet eivät olisi vaikuttaneet niin voimakkaasti meihin.
Talvisodassa Suomi sai apua Ruotsilta: rahaa lähes Suomen vuosibudjetin verran ja vapaaehtoisia. Muun avun puuttumista selitettiin sillä, että Ruotsin oli suojelta rautamalmiaan, jota himoitsivat myös englantilaiset ja ranskalaiset ja saksalaiset. Ohjelmassa myönnetään, että Ruotsi olikin yksi toisen maailmansodan kiistattomista voittajista [täysin toisin kuin raskaidet menetysten ja sotakorvauste Suomi]. Ruotsalainen historijoitsija arveli, ettei Neuvostoliitto halunnut sodan jälkeenkään valloittaa Suomea, jottei se olisi työntänyt Ruotsia Natoon, koska Ruotsilla oli sentään Itämeren alueella suuri merkitys.
Mistä suomalaisten siis tulisi olla kiitollisia Ruotsille, ohjelmassa kysytään? Tutkija vastaa: ei mistään - Ruotsi on aina toiminut omien etujensa mukaisesti.
Sen sijaan suomalaiset voivat olla kiitollisia kohtalolle tai sallimukselle: Ruotsinkielisissä saimme mukavamman herrakansan verrattuna baltiansaksalaisiin. Venäjään taas liityimme vasta niin myöhään, ettei meistä ei tullut maaorjien jälkeläisiä.
Entä pitäisikö Ruotsin olla kiitollinen Suomelle, kysyttiin. Kyllä, sanoo ruotsalainen historijoitsija. Suomen armeija pystyi kahdesti estämään Neuvostoliittoa miehittämästä Suomea. Ruotsille oli ensiarvoisen tärkeää, että Suomi onnistui tässä. Ohjelma päättyy painottamaan, että Suomen itäraja on ollut ja on Ruotsin ja Suomen yhteinen asia.
Tästä voisi alkaa keskustelu...
– toinen osa oli parempi (ei varmistettu)