Norja, Tanska, Ruotsi ja Suomi ovat olleet yhtä aina, jo kauan ennenkuin nämä rajat ja nimet edes keksittiin.

Täällä liikuttiin vapaasti meritse ja maitse, käytiin kauppaa ja naitiin ristiin. Suomalaisten muinaisusko on hyvin lähellä samelaisten ja ns. skandinaavien muinaisuskoa, ja niistä ei voida edes sanoa mistä kukin uskonto on syntynyt ja kuka on lainannut keneltäkin mitä ja jo sekin kertoo hyvin läheisistä suhteista ja kulttuurista.

Se, että suomalaiset vihaavat ruotsalaisia ei johdu yhteisestä perimästämme, jota ei voi edes geneettisestikään kieltää, vaan paljon myöhäisemmästä ajasta. Ajasta, jolloin rutto tappoi pohjolassa ja erityisesti Norjassa valtavasti työikäistä porukkaa ja Ruotsi, jolla kuolleisuus tautiin oli huomattavasti pienempi, pääsi valtaamaan naapurimaansa. Myös Norjalaiset suhtautuvat ruotsalaisiin samalla tavalla kuin suomalaiset. He pitävät suomalaisista enemmän kuin ruotsalaisista. Hekin siis siitä huolimatta, että pohjimmiltaan kyse on saman pohjoisen alueiden kansoista.

Itse virallisesti ns. suomenruotsalaisena koen yhteiheimolaisuutta tanskalaisiin, norjalaisiin ja jopa islantilaisiin, mutta huvittavaa kyllä, en missään tapauksessa ruotsalaisiin. Niin, ja minunkin suomenruotsalaisuuteni taitaa olla samaa perua kuin suurimman osan etelä-Suomen suomenruotsalaisuus eli umpisuomenkielinen esi-isäni vaihtoi sukunimemme 1800-luvulla ruotsinkieliseksi voidakseen paremmin asioida Helsingissä, jossa kaikki virkamiehet olivat ruotsinkielisiä. Nykyään koko suvun äidinkieli on ruotsi vaikka sukututkimuksen mukaan sukumme on ollut nykyisen Suomen alueella jo ajalta suo kuokka ja jussi.

– Tjaah, kaikki ei ole miltä näyttää (ei varmistettu)