Olen yrittäjä. Nosttan vähemän palkkaa yrityksesäni kuin mitä maksan työntekijöilleni. Pikkuyrittäjät eivät ole Suomessa eivätkä muuallakaan rikkaita. Miksi tällainen käsitys on syntynyt? Jos luulo olisi totta, silloinhan kaikki olisivat yrittäjiä. Minulla on muutamia työntekijöitä, josita suurin osa ovat tunnollisia eivät saikuta elleivät ole oikeasti sairaita.
Mutta minulla on myös (ollut) nuoria työntekijöitä jotka selvästi lintsaavat töistä. Yhdestä päivästä kuukauteen. Diagnoosina usein äkillinen tressi tms. Työntekijä kertoo, että hyvä ystävä kuoli ja hakee sen vuoksi sairaslomaa. Pitääkö yrittäjän maksaa työntekijälle palkka jos hänen ystävänsä kuolee? Eihän se mitenkään voi olla yrittäjän vika. Lisäki saattaa jälkeenpäin selvitä, ettei kuollut ihminen ollutkaan ystävä, vaan ystävän ystävä tai jokin naapustossa ollut ihminen. Saipahan vain hyvän syyn hakea sairaslomaa.
Lisäksi sairaslomalle hakeudutaan, jos on tulossa haastavampi työtehtävä, joka on jokin projekti mikä pitää tehdä alusta loppuun ja todennököisesti vaatisi myö ylitöiden tekemistä. Silloinkiin jäädään sairalomalle. Yrittäjän on muiden töiden ohessa tehtävä myös saikuttajan työn.
Teen itse jatkuvasti 16-tuntista työpäivää ilman lomia ja kun työntekijäni on sairas, joudun tekemään myös hänen työnsä. Olen joskus miettinyt, kumpi meistä enemmän olisi sitä stressilomaa tarvinnutkaan.
Olen ollut myös töissä siihen aikaan eletroniikkatehtaassa, kun sairaslomissa oli karenssi. Jos todella oli sairas, kyllä sitä jäi sairaslomalle. Ja maailma ei kaatunut mihinkään. Olin silloin neljän lapsen yksinhuoltaja ja pienipalkkainen. Maailma ei kaatunut mihinkään, vaikka ammatti yhdistysihmiset niin väittävätkin että se yksinhuoltajien kohdalla kaatuu. Siltä päivältä ei tarvinnut maksaa matkakuluja töihin, eikä kyllä sairaana ruokakaan maistunut kuin lapsille. On kohtuutonta, että yrittäjä maksaa asiasta, mille hän ei voi mitään. Mutta jos hyvä työntekijä oikeasti sairastaa, ja elämänsä on kiinni siitä yhden päivän karensista, voin viedä ruokakassin hänelle, ettei elintaso käris.
Yrittäjä ei maksa pientä palkkaa työntekijälle siksi, että ei arvosta häntä, vaan koska yrityksellä ei ole rahkeita maksaa enempää. Suuri osa näistä laeista ja asetuksista on tehty suuryhtiöitten katsantokannoilla. Pienyrittäjille ovat monesti tosi raskaita taakkoja. Kyllä sitä rahaa voisi antaa vaikka kuinka paljon, jos olisi mistä antaa. Yrittäminen ei ole mikään miljoonabisness, vaan usealle ihmiselle keino työllistää itsensä ja kun työtaakka on liian suuri, siihen palkataan joku tekemään myös työtä.
perjantaina 30.11.2012
Olen yrittäjä. Nosttan vähemän palkkaa yrityksesäni kuin mitä maksan työntekijöilleni. Pikkuyrittäjät eivät ole Suomessa eivätkä muuallakaan rikkaita. Miksi tällainen käsitys on syntynyt? Jos luulo olisi totta, silloinhan kaikki olisivat yrittäjiä. Minulla on muutamia työntekijöitä, josita suurin osa ovat tunnollisia eivät saikuta elleivät ole oikeasti sairaita.
Mutta minulla on myös (ollut) nuoria työntekijöitä jotka selvästi lintsaavat töistä. Yhdestä päivästä kuukauteen. Diagnoosina usein äkillinen tressi tms. Työntekijä kertoo, että hyvä ystävä kuoli ja hakee sen vuoksi sairaslomaa. Pitääkö yrittäjän maksaa työntekijälle palkka jos hänen ystävänsä kuolee? Eihän se mitenkään voi olla yrittäjän vika. Lisäki saattaa jälkeenpäin selvitä, ettei kuollut ihminen ollutkaan ystävä, vaan ystävän ystävä tai jokin naapustossa ollut ihminen. Saipahan vain hyvän syyn hakea sairaslomaa.
Lisäksi sairaslomalle hakeudutaan, jos on tulossa haastavampi työtehtävä, joka on jokin projekti mikä pitää tehdä alusta loppuun ja todennököisesti vaatisi myö ylitöiden tekemistä. Silloinkiin jäädään sairalomalle. Yrittäjän on muiden töiden ohessa tehtävä myös saikuttajan työn.
Teen itse jatkuvasti 16-tuntista työpäivää ilman lomia ja kun työntekijäni on sairas, joudun tekemään myös hänen työnsä. Olen joskus miettinyt, kumpi meistä enemmän olisi sitä stressilomaa tarvinnutkaan.
Olen ollut myös töissä siihen aikaan eletroniikkatehtaassa, kun sairaslomissa oli karenssi. Jos todella oli sairas, kyllä sitä jäi sairaslomalle. Ja maailma ei kaatunut mihinkään. Olin silloin neljän lapsen yksinhuoltaja ja pienipalkkainen. Maailma ei kaatunut mihinkään, vaikka ammatti yhdistysihmiset niin väittävätkin että se yksinhuoltajien kohdalla kaatuu. Siltä päivältä ei tarvinnut maksaa matkakuluja töihin, eikä kyllä sairaana ruokakaan maistunut kuin lapsille. On kohtuutonta, että yrittäjä maksaa asiasta, mille hän ei voi mitään. Mutta jos hyvä työntekijä oikeasti sairastaa, ja elämänsä on kiinni siitä yhden päivän karensista, voin viedä ruokakassin hänelle, ettei elintaso käris.
Yrittäjä ei maksa pientä palkkaa työntekijälle siksi, että ei arvosta häntä, vaan koska yrityksellä ei ole rahkeita maksaa enempää. Suuri osa näistä laeista ja asetuksista on tehty suuryhtiöitten katsantokannoilla. Pienyrittäjille ovat monesti tosi raskaita taakkoja. Kyllä sitä rahaa voisi antaa vaikka kuinka paljon, jos olisi mistä antaa. Yrittäminen ei ole mikään miljoonabisness, vaan usealle ihmiselle keino työllistää itsensä ja kun työtaakka on liian suuri, siihen palkataan joku tekemään myös työtä.
– Anonyymi (ei varmistettu)