Loppumaton jaarittelu köyhyydestä ja sen syistä alkaa olla niin absurdia pakkopullaa, että suurin ongelma taitaa olla taidossa jaarittelun lopettamisesta. Samaan aikaan kun ihmisten leipäjonot pitenevät, jaetaan täysin surutta näidenkin köyhien vähöisiä verorahoja pohjattomiin Ateenan kitoihin, lahjoitetaan satoha miljardeja euroja kankkulan kaivoon!

Kansan kärttyisä käsi käy ahtaaksi kun se kaivaa kukkaroistaan miljoonia Afrikan savannien kaivoihin,
kouluihin, terveysklinikoihin, eikä kukaan tiedä minne miljoonat lopulta menevät. Useimmiten syvälle hanuriin.

Ja samaan aikaan Suomi purusuaa (pää)johtajia, toimitusjohtajia, pörssiyhtiöiden toimitusjohtajia ja muita
wahlrooseja, joilla on holveissaan kymmeniä ja satoja miljoonia euroja. Mitä helvettiä he niillä kaikilla miljoonillaan tekevät? Miksi raha ei ole liikenteessä?

Nämä porhot ja pienemmätkin kyöstikakkoset panttaavat miljooniaan kuin lapset legojaan piilossa sängyn alla.
Kukaan ei lahjoita lanttiakaan köyhälle, mutta heittävät kyllä miljoonansa johonkin hurs- tai Saharan kasteluun.

Jos olisi hieman toisenlainen veikkohurstin pullapalvelu, johon miljonäärit voisivat lahjoittaa kukin vaikka
miljoonan, edesa puoli, tai satatuhatta anonyymeinä anonyymeille, ja tällä palvelulla umpirehellinen ja empaattinen tavan tallaajaa muistuttava kaksijalkainen, hänen tehtävänään voisi olla antaa rahaa ihmiselle kerrallaan. Sellaiselle ihmiselle joka pystyy osoittamaan, että saadessaan tuon ja tuon suuruisen summan,
kukaan häntä ei sen jälkeen jahtaisi ja hän pääsisi jatkamaan lopultakin puhtaalta pöydältä!

Väitän että kymmenet/sadattuhannet ihmiset/perheet pääsisivät tälla tavoin jaloilleen - kuluttamaan ja elämään ihmismäistä elämää. Viinat ja tupakat on kyllä jätettävä lopullisesti, ne ovat yhtä absurdeja tapoja köyhyydessä kuin itse köyhyysjaarittelu kaikessa vauraudessa.

Esimerkiksi minä, tämän kirjoittaja, pääsisin kalkkiviivoilla viettämään loppuelämäni ensimmäistä päivää,
kun saisin jostakin 6.227 euroa. Huomenna tarve on hieman suurempi, koska uslosotot kirjataan liituraitarosvojen vaatimiin korkoihin eikä lyhennyksiin. Pankki ryösti 90-luvun alussa 0,6 miljoonaa, kun myi 1,2 milj. markan vakuuteni käypään hintaan ja ryösti voittorahat itselleen. Ketään ei tuomittu, paitsi minut,
pari vuosikymmentä kotimaista keskitysleiriä.

Avatkaa kukkaronne, miljonäärit. On helppo lahjoittaa kun ei tiedä kohdetta, eikä kode lahjoittajaa.
Suomi nousee vain kulutuskyvyn kasvulla. Voitte uskoa että kahdessa vuosikymmenessä on hajonnut muutama
hyötylaite ja mielenterveyskin.

– Anonyymi (ei varmistettu)