Entisaikoina oli kova kuri, mutta ei se sitä tarkoittanut, etteikö entisaikoina ollut syyllistämistä ja häpeää. Vedottiin ”kaikkitietävään Jumalaan” joka kyllä tiesi mitä luokkahuoneessa tapahtui silloinkin, kun opettaja siellä ei ollut kuria pitämässä. Ja häpeään minkä oppilas joutuisi kohtaamaan, mikäli opettaja ottaisi yhteyttä kotiin kannellakseen oppilaan tekosista.
EhkäTastulan ja Astan ”nuoruus” ja ennenkaikkea kypsymättömyys näkyy myös siinä, ettei yhtään näytetä osaavan asettua vanhan ihmisen kenkiin. Kysyn kuten anonyymi nr 2:kin, että miksi vanhan ihmisen elämänhalun pitäisi automaattisesti hiipua? Tastula puhuu ”terveysvalistuksesta” jota hänen mukaansa annetaan siksi, ettei edes 90-kymppisenä ”saa” kuolla. Itse kuvittelen terveysvalistusta annettavan siksi, että terveenä on kivampi elää kuin sairaana. Myös vanhojen ihmisten kohdalla tämä asia pätee. Vai meinaako Tastula, että terveysvalistusta ei pitäisi antaa nykyisessä määrin, koska siten ihmiset sairastuisivat jo nuorempana ja heistä pääsisi nopeammin eroon?
Iästä ja kuolemasta puhuttaessa haluaisinkin heittää vastakohdaksi, että miksi ihmeessä nämä omaan urakehitykseensä tyytymättömät keski-ikäiset vielä roikkuvat elämänsivussa kiinni, vaikka jo tiedostavat, ettei heistä lääkäriä tullutkaan? Eikö jo olisi aika hellittää ja antaa tilaa muille? Miksi vielä lakkaatte kyntenne ja roikutte turhan panttina jotakin naurettavaa kolumnia silloin tällöin kirjoittaen tai jonkun pahaisen tv-ohjelman harvakseltaan toimittaen. Eikö teidän ”parhaat vuotenne” ole kuitenkin jo taaksejäänyttä elämää?
Loppukevennykseksi sanoisin kuitenkin, että tykkään kovasti sekä Tastulasta että Lepästä. Mutta ei se sitä sano, etteikö sekä kirjailija että toimittaja kuitenkin välillä voisi mennä itseensä ja tarkistaa omaa elämänkatsomustaan. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin Tastulan haastattelutekniikassa häiritsee se, että haastateltava useimmiten vastaa aina ”kyllä, joo, aivan”. Elikkä pääasia näyttää olevan, että haastateltava vahvistaa haastattelijan käsitystä asiasta sen sijaan, että siihen annettaisiin uusia ulottuvuuksia. Olisi nimittäin ollut katselijan kannalta paljon avartavampaa, jos Asta olisi ollut eri mieltä Tastulan kanssa esim. vaikka juuri terveysvalistuksen tärkeydestä nykyyhteiskunnassamme.
Tastulalle sellaiset terveiset, että mielenkiintoinen haastattelu ei koostu siitä, että kaksi samanhenkistä nyökyttelee kameran edessä ja taputtelevat toisiin selkään ”hyvinä jätkinä”.
perjantaina 09.11.2012
Viisaita huomioita anonyymi nr2:lta :-)
Entisaikoina oli kova kuri, mutta ei se sitä tarkoittanut, etteikö entisaikoina ollut syyllistämistä ja häpeää. Vedottiin ”kaikkitietävään Jumalaan” joka kyllä tiesi mitä luokkahuoneessa tapahtui silloinkin, kun opettaja siellä ei ollut kuria pitämässä. Ja häpeään minkä oppilas joutuisi kohtaamaan, mikäli opettaja ottaisi yhteyttä kotiin kannellakseen oppilaan tekosista.
EhkäTastulan ja Astan ”nuoruus” ja ennenkaikkea kypsymättömyys näkyy myös siinä, ettei yhtään näytetä osaavan asettua vanhan ihmisen kenkiin. Kysyn kuten anonyymi nr 2:kin, että miksi vanhan ihmisen elämänhalun pitäisi automaattisesti hiipua? Tastula puhuu ”terveysvalistuksesta” jota hänen mukaansa annetaan siksi, ettei edes 90-kymppisenä ”saa” kuolla. Itse kuvittelen terveysvalistusta annettavan siksi, että terveenä on kivampi elää kuin sairaana. Myös vanhojen ihmisten kohdalla tämä asia pätee. Vai meinaako Tastula, että terveysvalistusta ei pitäisi antaa nykyisessä määrin, koska siten ihmiset sairastuisivat jo nuorempana ja heistä pääsisi nopeammin eroon?
Iästä ja kuolemasta puhuttaessa haluaisinkin heittää vastakohdaksi, että miksi ihmeessä nämä omaan urakehitykseensä tyytymättömät keski-ikäiset vielä roikkuvat elämänsivussa kiinni, vaikka jo tiedostavat, ettei heistä lääkäriä tullutkaan? Eikö jo olisi aika hellittää ja antaa tilaa muille? Miksi vielä lakkaatte kyntenne ja roikutte turhan panttina jotakin naurettavaa kolumnia silloin tällöin kirjoittaen tai jonkun pahaisen tv-ohjelman harvakseltaan toimittaen. Eikö teidän ”parhaat vuotenne” ole kuitenkin jo taaksejäänyttä elämää?
Loppukevennykseksi sanoisin kuitenkin, että tykkään kovasti sekä Tastulasta että Lepästä. Mutta ei se sitä sano, etteikö sekä kirjailija että toimittaja kuitenkin välillä voisi mennä itseensä ja tarkistaa omaa elämänkatsomustaan. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin Tastulan haastattelutekniikassa häiritsee se, että haastateltava useimmiten vastaa aina ”kyllä, joo, aivan”. Elikkä pääasia näyttää olevan, että haastateltava vahvistaa haastattelijan käsitystä asiasta sen sijaan, että siihen annettaisiin uusia ulottuvuuksia. Olisi nimittäin ollut katselijan kannalta paljon avartavampaa, jos Asta olisi ollut eri mieltä Tastulan kanssa esim. vaikka juuri terveysvalistuksen tärkeydestä nykyyhteiskunnassamme.
Tastulalle sellaiset terveiset, että mielenkiintoinen haastattelu ei koostu siitä, että kaksi samanhenkistä nyökyttelee kameran edessä ja taputtelevat toisiin selkään ”hyvinä jätkinä”.
– Anonyymi (ei varmistettu)