maanantaina 22.10.2012

Olen 72 vuotias ja siitä onnellinen, että minulla on etenevä sairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa. Taudin kestosta ei voida antaa ennustetta, mutta kovin monta vuotta se ei ole. Loppuvaihe tulee olemaan ilmeisesti kohtalaisen lyhyt vaikkakin voi olla melkoisen rankka, mutta luotan, että saan riittävän lääkityksen. Hoitotahto on kirjattu. Minulla on nyt hyvä hoitosuhde kontrolleineen julkisen terveydenhoidon puolella ja elän yksin kotona normaalia elämää, sairaus ei aiheuta isompia vaikeuksia. Toistaiseksi olen pystynyt jopa auttamaan korkeasti koulutettua jälkikasvuani lastenlasten hoidossa,he pystyvät tekemään tulosta tehokkaasti ja tuottamaan lisäarvoa yhteiskunnalle.

Suht. nuorena tapahtuva kuolemani säästää myös aika tavalla eläkemenoja, jotka tuntuvat olevan yksi pahimmista nelikymppisten painajaisista.

On ironista iloita tällaisesta tilanteesta, mutta valitettavasti se on karu totuus.

Vastaa

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Muualla Yle.fi:ssä