Suomalaiset luulevat, että meillä on hyvin toimiva lastensuojelu. Mutta missä on perheiden ja lasten oikeusturva? Apua ei todellakaan kannata pyytää, sostädit eivät näe kuin negatiiviset asiat ja kirjaavat niitä ylös. Sanovat, että on epäsiistiä, mutta antaisivat siivousapua. Ei kai kukaan kuvittele, että monilapsisen perheen koti on koko ajan hohtavan puhdas ja siisti. Kun kuka vain voi tehdä lastensuojeluilmoituksen anonyymina, olet yht´äkkiä ilman lapsiasi, yksin valtavaa virkakoneistoa vastassa, Sanasi ei paina mitään. Eikä kaikki ole päihdeperheitä, tai väkivaltaperheitä tai mielenterveysongelmaisia, vaan ihan tavallisia vanhempia. Miten nämä vanhemmat selviävät menettämättä järkeään?
Lastenkoteja syntyy kuin sieniä sateella, eikä ihme, kun niihin syynetään rahaa vaikka millä mitalla.
Rahaa ei ollut Arvon taksimatkaan, mutta kun lapsi otetaan sijoitukseen, niin sitten löytyy rahaa harrastuksiin, taksikyyteihin, uusiin vaatteisiin jne. Miksi ei perheille löydy taloudellista tukea ja maalaisjärkeä vanhemmuuden tukemiseen? Terveiset Arvolle! Olet mainio pakkaus! Sinulla oli paljon järkevämmät mielipiteet kuin aikamme aikuisilla. Kiitos Raisa, kun tulit ongelmiesi kanssa julkisuuteen.

Olisiko aika nousta barrikaadeille?

– armoton yhteiskunta (ei varmistettu)